Toinen laulupäivä alkoi kovin aurinkoisena. Partsin ikkuna oli tosin niin huurussa että luulin ensin koko maiseman olevan sumun peitossa. Oli vaikeuksia nousta, koska valvoin eilisiltana Vikatikin vuoksi. Siinä selvisi että suosikkini Dr. “Mac” Macartneyn etunimi on yllättäen Paul. Huima paljastus. Kyseinen herra on muuten esiintynyt myös sarjassa Todella upeeta ja leffassa Notting Hill. Ja ai niin. Tänään tulee Ponille kyytiä, joka on samojen tekijöiden toinen sarja. Sitä odotellessa…
En ollut aiemmin laulanut Dvorakin D-duurimessua ja siinä jos missä on hieno biisi. Noh, ainakin niiden kahden osan perusteella, joita tänään käytiin läpi. Keskityin laulamisen ohella myös sekvenssi- ja modulaatioanalyysiin. Ei tullut valmista. Ehkä ensi treeneissä. Lisäksi Kaisan vinkistä ryhdyin bongaamaan johtajamme käyttämiä kekseliäitä musiikillisia kuvauksia. Rytminen vastakarva vie kyllä voiton kaikista, muita vastedes muistettavia olivat myös seuraavat:Dynaaminen laakso,Onnellinen forte ja Rapea atakki.
Lisäksi kuulimme että dynamiikkamme jakautui kuin puoluekanta. Hah. Tästä saankin oivan aasinsillan puhua Facebookista, johon olen valitettavasti koukuttunut. Olen löytänyt ryhmät “Everytime you write parallel fifths Bach kills a kitten” sekä “Bad conductors are the spawn of Satan and deserve to die”. Naapurit varmaan pitävät hulluna kun hihittelin näille taannoin itsekseni.
On muuten jännä juttu miten taidemusiikin ammattilaisilla on tapana puhua säveltäjistä. Tarkoitan sellaista rentoa läppää, mitä yleensä puhutaan ihmisestä joka tunnetaan hyvin. Tänään pääsin todistamaan miltä kuulostaa kun “Brahms heittää hemiolat kehiin”. Aiemmin asiat on tehty “niin kuin Bach haluaa”. Ilmiötä yhtenäistää se että kommentit sanotaan aina preesensissä.
Ja nyt loppuu muusikkosisäpiiriläppä. Oksensin tänään kahdesti. Kantti ei kestänyt aterioida normaalisti lounasta ja välipalakahvia kierrepullineen leirillä vieraiden ihmisten keskellä. Olen mielestäni syönyt aivan kamalia määriä, ja lihonut hirvittävästi. Karkkia joka päivä, tänäänkin suklaata niin paljon etten kehtaa sanoa. Voi järkky. Päiväosastolla taitaa tulla vaikeampaa kuin luulenkaan. Mitään en tarvisi, tällä vatsalla. Harmittaa, mutten tiedä kumpi: se että oksensin kahdesti vai se että olisin voinut oksentaa enemmän ja jättää syömättä myös kotona mutten tehnyt niin. Kuten uusi lääkärini sanoi, olen yhä epävarma haluanko voida paremmin. Taidan olla melkoinen puupää. En osaa yhdistää parempaa vointia parempaan ravitsemustilaan, vaikka rautalangasta vääntäisi. Mikä tähän auttaisi? Haluan kuitenkin kouluun pian, ei tätä toimettomuutta kestä.
