Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2007

Ai-jai, onpa mukavaa ajanhukkaa tämä uuden blogin tuunaus. Kuten jotkut teistä kenties muistavatkin, harrastin sitä ahkerasti myös Pauliinan päiväkirjan aikoina. Blogin ulkoasu on vähän kuin vaatetus. Sen pitää tuntua mukavalta ja siltä että siinä viihtyy. Itse tosin tunnun viihtyvän vähän liikaakin. Blogini parissa siis.

http://www.unc.edu/depts/jomc/academics/dri/

Kävin labrassa ja EKG:ssa yhden maissa. Ei ollut jonoa Mariassa, pääsin melkein samoin tein pistettäväksi. ”Jos et yhtään pysty pitämään kättä paikallaan, ei tästä tule mitään”, asiakaspalvelualttiutensa huippuunsa kehittänyt labrahoitaja mutisi. Vaikea pitää kun on pakko alkaa kaivella suonta neulalla ihon alta. Ärs. Onneksi ei ollut montaa putkea tällä erää joten selviydyin lopulta. Mariassa on kiva käydä EKG:ssa (kuin se nyt missään olisi oikeasti kivaa), kun tutkimushuoneessa soi klassinen musiikki. Se rauhoittaa mukavasti verraten toisenlaiseen äänimaisemaan, etten sanoisi taustameteliin, mikä tuntuu nykyisin soivan kaikkialla.

Mariasta lähdin Minnan tarjoamalle brunssille, jossa oli paikalla pelottava pariskunta osastolta (koulusta siis), onneksi sen verran vappufiilareissa etteivät muistaneet olla erityisen pelottavia tällä kertaa. Vihaan vaan sitä teennäisyyttä mikä näistä kummastakin paistaa… Ei pitäisi haukkua ihmisiä teennäisiksi. Luultavasti olenkin väärässä heidän suhteensa, ehkä he kätkevät sisimpänsä small talkin taa ja siksi vaikuttavat teennäisiltä. Vihaan kuitenkin sitä että ollaan vapaa-ajallakin niin muusikkoa, niin muusikkoa että. Vihaan luultavasti sitä vain siksi, että olen itse epäonnistunut muusikko, ja kyseinen asia muistuttaa minua epäonnistumisistani. Oli miten oli, Minnan tarjoilut olivat hyviä kuten aina ja oli hauskaa nähdä häntä sekä ystäväänsä joka vaikutti varsin mukavalta tapaukselta (liekö epämuusikkoudella jotain tekemistä asian kanssa)? Metox-muusikko – muusaa teidänkin perunanne… Cymbalta-viekkarit pitivät oman vajavaisuuteni visusti mielessä mikä oli omiaan lisäämään epäonnistumisfiilareita ja katsoin parhaaksi poistua paikalta aterian jälkeen.

Haahuilin Minnalta Hakiksen Sokkarin S-Markettiin (välissä eksyin Lindexiin ostamaan -50% ale-hinnasta -polvisukat) jossa haahuilin lisää hyllyjen välissä, tuttuun tapaani. Kaupassa vaeltaessani soitti ensin T, sen jälkeen lääkäri Lapparista. Varsin mieltä ylentävää keskustella mielialalääkitykseni aiheuttamista vieroitusoireista täpötäydessä ruokakaupassa, siellä jossakin meetvurstipakettien tietämillä. Lääkäri ehdotti että jakaisin nyt pariksi päiväksi vielä 60 mg Cymbaltaa kahteen annokseen, ja ottaisin sen samalla kuin Ixelitkin, ja vasta sitten jättäisin toisen Cymbaltan pois. Vasta nyt illemmalla välähti, että saattavathan oireet tulla siitäkin, että otan Ixelin ja Cymbaltan yhtä aikaa. En haluaisi enää nostaa Cymbalta-annosta, koska se vaikutti mielialaani niin kurjalla tavalla. En osaa päättää mitä tehdä. Ehkä jatkan torstaihin kuten Eeva ehdotti, ehkä en. Valitin T:lle että kaikenlaisilla inhottavuuksilla sitä mielenterveyspotilaita kiusataankin. ”Joillekinhan noi aineet on syötettävä, kun niitä nyt on menty kehittämään”, T lohdutti.

Viime aikoina on kärjistynyt jälleen haluni ja tarpeeni olla yksin. T:n kanssa on toki ihanaa olla lähekkäin, mutta se onkin eri asia kun ei tarvitse koko aikaa puhua ja kuunnella ja pitää seuraa. Myös Päken kanssa on mukavaa, koska voi rauhassa olla hiljaa jos haluaa, ja tietää että hän tajuaa mistä on kyse – mutta pakko sanoa että olen monesti iloinen kun Vikke, niin ihastuttava ihminen kuin onkin, ei ole kotona. Odotan toki myös kesäkuuta, jolloin pääsen muuttamaan isoon huoneeseen ja nauttimaan näköalasta yli lounaisen Helsingin. Jihaa! Olen jo alkanut suunnitella, miten huoneeni järjestän. Aion näillä näkymin tuoda massiivipuisen (ja muutenkin massiivisen) etelämaalaistyylisen kaapin vanhempien luota, sitten kun vihdoin on asunto johon se mahtuu. Halukkaita kantamaan? Ei nimittäin mahdu hissiin…

Jummijammi, meinasi jäädä päivän über-mielenkiintoisten tapahtumien kertominen kesken. Kävin nimittäin vielä Regatassa Maisan kanssa kahvilla. Maisaa tervehdittiin jälleen ilolla. Söin uunituoreen korvapuustin. Tänään on tullut kyllä mätettyä makeaa, Lapparin listojen mukaan välipalan, jälkiruoan ja karkkilisän verran. Muuten onkin eletty yksin leivästä, Minnalla nautitut herkut pois luettuina. Yksin leivästä. Joopa joo. No, parempi kai kuin yksin hengestä. Päivän miellyttävin hetki oli Merikannontien auringon lämmittämälle rantapenkereelle istahtaminen Regatasta palatessa, kofeiinin alkaessa vaikuttaa, kun Maisa puuhasteli vieressä. Kivat siitä.

Read Full Post »

Ei olisi Cymbaltasta uskonut ensi näkemältä. Aivan järkyt viekkarit nimittäin. Eilen keskustassa kävellessä tuntui kuin liikkuminen olisi ollut yhtä isoa sähköiskua, tänään tuntuu samalta jopa istuessa. Mullahan ei ole tälle illalle mitään suunnitelmia, joten asia ei sinänsä haittaa, mutta tuntuuhan se nyt vähän ikävältä. Mieliala on kyllä kohentunut, en tiedä voiko Cymbaltan vähentämisellä olla vaikutuksensa näin nopeasti. Jos gastroani on uskominen, lääkkeiden ollessa kyseessä kaikki on mahdollista. Ja sen vähän mitä neuropsykan kurssilla ehdin oppia mielialalääkkeiden vaikutusmekanismeista sekä niiden seurauksista – niin, niistä tiedetään käytännössä ei mitään. Tunnen olevani koekaniini.

http://alisher.city.tomsk.net/shared/bunnies/

Kun nyt aloin ruumiista ja mielestä avautua, jatkan samaa rataa. Ilmojen herra voisi päättää jo tuleeko se kevät sieltä vai ei. Jatkuva lämpötilan- ja ilmankosteudenvaihtelu saa nimittäin ihoni karrelle. Eilen raavin vasemman reiteni ruhjeille, tänään vuorossa on vasen kämmen ja ranne.

Älkää säikähtäkö, jätän loput ruumiini faktat omaan tietooni. Paitsi että (haha, huijasin) T on monesti suositellut kuivaharjausta heikkokuntoiselle iholleni. Jos jollakin on siitä tietoa, otan ilolla vastaan. Se ainakin kuulostaa siltä että voisi auttaa. Vielä kun tulisi eläke tilille niin voisin hankkia välineet sitä varten. Eläke-sanan käyttö kolahtaa yhä varsin raskaasti. Kai tässä sen verran dilledong olen että eläkkeellä joudan ollakin. Ainakin jos Cymbaltan aiheuttamista käyttäytymisoireista jotain voi päätellä… Onneksi pääsen siitä eroon. Kamala lääke. Oikein tulee ikävä Efexoria kuumine aaltoineen.

Olen tässä pikkuhiljaa lataillut iTunesiin levyjäni, musiikkikokoelmani kun jäivät myös vanhalle koneelle. Olen pitkään ihmetellyt tyhjiä levynkansia ja pohtinut kuka niitä cd-levyjä oikein käy syömässä öisin. Tänään totesin, että Sentencediltä saamassani cd-soittimessa on tosiaan se viiden levyn vaihtaja, ja voila! Sieltähän nuo eksyneet lampaat löytyivät.

Read Full Post »

Lasten ja humalaisten suusta…

Päivitystiheydestä voi päätellä paljonko mulla onkaan elämää internetin ulkopuolella (puolustaudun sillä että T on Lahdessa ja melkein kaikilla kavereilla on kovasti kaikkea tekemistä koska vapun seutuvillahan kuuluu olla kovasti kiireitä ja vittu joo mua ei kutsuta ikinä niihin kiireisiin ja tekemisiin tai jos kutsutaan niin sit ne on jossain Lahdessa. Blaa). Onneks mulla on Maisa. Ja Mac Mini.

Keskustassa tuntui olevan friikkipäivä. Forumin ja Lasipalatsin välissä kohtasimme Päken kanssa miehen joka lauloi ja mekasti blessed landista. Blessed indeed. Mies lampsi edellämme Manskun toiselle puolelle yhä möykäten. Cafe Giovannissa istui reppana nainen, joka jutteli näkymättömälle seuralaiselleen. Komeuden kruunasi +50 humalainen tai muuten vaan horjuva mies, joka katsoi oikeudekseen kommentoida ostostani (puoli palloa sitruunasorbettia, puoli suklaajäätelöä. Suosikkiyhdistelmäni lukioajoista lähtien. Kannattaa kokeilla myös pähkinäsuklaajäätelöllä):

”Aiotko syödä ton kaiken yksin? Se voi lihottaa!”

Voihan Venäjä! Miksi tietyllä sukupuolella on oikeus kommentoida toisen sukupuolen ostoksia, pukeutumista, aterioita, ylipäätään kaikkea mikä ulospäin näkyy tai kuuluu?! Miksi, oi miksi kuulu verbaliikkani ei ikinä toimi kun eniten olisi tarvis? Tämä ihmispolo oli varmasti nauttinut enemmän kaloreita juomingeissaan kuin minkä jäätelöstäni sain.

Kommentoin Päkelle friikkipäivästä. ”Sikshän mekin ollaan liikenteessä”, Päke vastasi. Ettei totuus unohtuisi… Kahvilapöydässä istuessamme mies vielä yritti ottaa katsekontaktia (pöydässämme oli yksi vapaa tuoli). Ignoorasimme hänet täysin. Menkööt muualle patoumiaan purkamaan.

Read Full Post »

Got ya!

En sittenkään voinut olla bloggaamatta. Päivänä muutamana olen jo kaivannut kirjoittamista ja päätin perustaa jatkoblogin Pauliinan päiväkirjalle. En tosin lupaa mitään, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei koira karvoistaan pääse (paitsi Maisa, lakanoiden karvapinnoitteesta päätellen) eli blogi päivittyy epäsäännöllisen epäsäännöllisesti.

Sitten viime lukeman olen edennyt ja taantunut. Toinen mielialalääkevaihdos on meneillään, Cymbalta sai minut putoamaan kaivoon (tällä kertaa kuvaannollisesti, vaikka muuta toivoinkin). Luullakseni kiitos Cymbaltan myös ruokailuni lähtivät heittämään häränpyllyä, kulunut viikko on ollut pahin moneen aikaan. Olen selvästi epäsosiaalisempi, en jaksa, en välitä eikä kiinnosta. Kenties siitäkin syystä sijaiselämän netissä tekee hyvää. Tai ehkä notkahdukseni, joksi Eeva sitä kutsui, johtuikin Pauliinan päiväkirjan lopettamisesta? Beats me. …Niin, Cymbaltasta siis jatkan Ixeliin. Nalledosettini on täynnä eri värisiä kapseleita, nyt löytyy mistä valita!

Sitten viime kuuleman olen myös vieraillut Pariisissa, hajottanut PC:n, menettänyt 60 sivua Projektista, siirtynyt Macin oston myötä Gimpin käyttäjäksi (aiemmin suosin Photoshopia), korjannut tammikuussa 2006 hajonneet silmälasit, voittanut pitkästä aikaa Catanin, aloittanut jäätelökauden, möbleerannut kotiani ja viimeisenä iskuna ryhtynyt pyytämättä mutten yllätyksenä nelinkertaiseksi tädiksi (parin viikon ennenaikaisuudesta huolimatta 2800 g painoisena syntynyt poika voi hyvin, äippäkin kai jokseenkin, mitä nyt hätäsektiosta toipuvalta voi odottaa). Puihin en ole viime aikoina kiipeillyt. Ei sillä etteikö mieleni olisi tehnyt.

Read Full Post »