Ai-jai, onpa mukavaa ajanhukkaa tämä uuden blogin tuunaus. Kuten jotkut teistä kenties muistavatkin, harrastin sitä ahkerasti myös Pauliinan päiväkirjan aikoina. Blogin ulkoasu on vähän kuin vaatetus. Sen pitää tuntua mukavalta ja siltä että siinä viihtyy. Itse tosin tunnun viihtyvän vähän liikaakin. Blogini parissa siis.
http://www.unc.edu/depts/jomc/academics/dri/
Kävin labrassa ja EKG:ssa yhden maissa. Ei ollut jonoa Mariassa, pääsin melkein samoin tein pistettäväksi. ”Jos et yhtään pysty pitämään kättä paikallaan, ei tästä tule mitään”, asiakaspalvelualttiutensa huippuunsa kehittänyt labrahoitaja mutisi. Vaikea pitää kun on pakko alkaa kaivella suonta neulalla ihon alta. Ärs. Onneksi ei ollut montaa putkea tällä erää joten selviydyin lopulta. Mariassa on kiva käydä EKG:ssa (kuin se nyt missään olisi oikeasti kivaa), kun tutkimushuoneessa soi klassinen musiikki. Se rauhoittaa mukavasti verraten toisenlaiseen äänimaisemaan, etten sanoisi taustameteliin, mikä tuntuu nykyisin soivan kaikkialla.
Mariasta lähdin Minnan tarjoamalle brunssille, jossa oli paikalla pelottava pariskunta osastolta (koulusta siis), onneksi sen verran vappufiilareissa etteivät muistaneet olla erityisen pelottavia tällä kertaa. Vihaan vaan sitä teennäisyyttä mikä näistä kummastakin paistaa… Ei pitäisi haukkua ihmisiä teennäisiksi. Luultavasti olenkin väärässä heidän suhteensa, ehkä he kätkevät sisimpänsä small talkin taa ja siksi vaikuttavat teennäisiltä. Vihaan kuitenkin sitä että ollaan vapaa-ajallakin niin muusikkoa, niin muusikkoa että. Vihaan luultavasti sitä vain siksi, että olen itse epäonnistunut muusikko, ja kyseinen asia muistuttaa minua epäonnistumisistani. Oli miten oli, Minnan tarjoilut olivat hyviä kuten aina ja oli hauskaa nähdä häntä sekä ystäväänsä joka vaikutti varsin mukavalta tapaukselta (liekö epämuusikkoudella jotain tekemistä asian kanssa)? Metox-muusikko – muusaa teidänkin perunanne… Cymbalta-viekkarit pitivät oman vajavaisuuteni visusti mielessä mikä oli omiaan lisäämään epäonnistumisfiilareita ja katsoin parhaaksi poistua paikalta aterian jälkeen.
Haahuilin Minnalta Hakiksen Sokkarin S-Markettiin (välissä eksyin Lindexiin ostamaan -50% ale-hinnasta -polvisukat) jossa haahuilin lisää hyllyjen välissä, tuttuun tapaani. Kaupassa vaeltaessani soitti ensin T, sen jälkeen lääkäri Lapparista. Varsin mieltä ylentävää keskustella mielialalääkitykseni aiheuttamista vieroitusoireista täpötäydessä ruokakaupassa, siellä jossakin meetvurstipakettien tietämillä. Lääkäri ehdotti että jakaisin nyt pariksi päiväksi vielä 60 mg Cymbaltaa kahteen annokseen, ja ottaisin sen samalla kuin Ixelitkin, ja vasta sitten jättäisin toisen Cymbaltan pois. Vasta nyt illemmalla välähti, että saattavathan oireet tulla siitäkin, että otan Ixelin ja Cymbaltan yhtä aikaa. En haluaisi enää nostaa Cymbalta-annosta, koska se vaikutti mielialaani niin kurjalla tavalla. En osaa päättää mitä tehdä. Ehkä jatkan torstaihin kuten Eeva ehdotti, ehkä en. Valitin T:lle että kaikenlaisilla inhottavuuksilla sitä mielenterveyspotilaita kiusataankin. ”Joillekinhan noi aineet on syötettävä, kun niitä nyt on menty kehittämään”, T lohdutti.
Viime aikoina on kärjistynyt jälleen haluni ja tarpeeni olla yksin. T:n kanssa on toki ihanaa olla lähekkäin, mutta se onkin eri asia kun ei tarvitse koko aikaa puhua ja kuunnella ja pitää seuraa. Myös Päken kanssa on mukavaa, koska voi rauhassa olla hiljaa jos haluaa, ja tietää että hän tajuaa mistä on kyse – mutta pakko sanoa että olen monesti iloinen kun Vikke, niin ihastuttava ihminen kuin onkin, ei ole kotona. Odotan toki myös kesäkuuta, jolloin pääsen muuttamaan isoon huoneeseen ja nauttimaan näköalasta yli lounaisen Helsingin. Jihaa! Olen jo alkanut suunnitella, miten huoneeni järjestän. Aion näillä näkymin tuoda massiivipuisen (ja muutenkin massiivisen) etelämaalaistyylisen kaapin vanhempien luota, sitten kun vihdoin on asunto johon se mahtuu. Halukkaita kantamaan? Ei nimittäin mahdu hissiin…
Jummijammi, meinasi jäädä päivän über-mielenkiintoisten tapahtumien kertominen kesken. Kävin nimittäin vielä Regatassa Maisan kanssa kahvilla. Maisaa tervehdittiin jälleen ilolla. Söin uunituoreen korvapuustin. Tänään on tullut kyllä mätettyä makeaa, Lapparin listojen mukaan välipalan, jälkiruoan ja karkkilisän verran. Muuten onkin eletty yksin leivästä, Minnalla nautitut herkut pois luettuina. Yksin leivästä. Joopa joo. No, parempi kai kuin yksin hengestä. Päivän miellyttävin hetki oli Merikannontien auringon lämmittämälle rantapenkereelle istahtaminen Regatasta palatessa, kofeiinin alkaessa vaikuttaa, kun Maisa puuhasteli vieressä. Kivat siitä.
Vastaa