Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Touko 2007

Hitto miten paljon me tehdään töitä koko ajan, Outi sanoi Javan pöydässä. Harva sitä kai tajuaa minkälaista paraneminen on. Tehdä koko ajan sellaista mitä vihaa ja mikä ahdistaa, tuntea sitä oloa jota inhoaa yli kaiken, ympäri vuorokauden.

Pelkään että se mitä teen, ei riitä. Syön normaalimmin, en pelkää kaikkia ruokia niin paljoa kuin aiemmin, en ajattele kaikkea mitä syön. Painoni ei nouse, aineenvaihduntani tuskin toimii, nestetasapaino ei vaihtele kuten sen pitäisi. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Tuntuu ettei mikään riitä. Tuntuu että muut edistyvät mutta itse jumitan paikallani. En osaa itse eteenpäin. En halua luetella tämän päivän syömisiä mutta tiedän että niitä on aivan liian vähän. Silti ei ole nälkä, en koe olevani väsynyt vaan ihan hyvässä kunnossa. Olen uskaltanut syödä mehujäätä ja suklaata, eilen jopa leivoin piirakankin, enkä edes käyttänyt synteettisiä makeutusaineita vaan ehtaa tavaraa, sokeria ja siirappia. Jumissa olen silti. Mikä tähän riittäisi? Milloin pääsisin eroon tästä paskasta? Miten?

Mainokset

Read Full Post »

-Leikitäänks Teletappeja?

-Joo!

-Mä oon Laalaa.

-Mä oon Hipsu.

-Etkä. Sä oot Tiivitaavi.

-Hö, mä en haluu olla Tiivitaavi. Se on homo.

(kuva: http://www.therealtabularasa.com/)

***

Huhhuh. Kyllähän se toisaalta hivelee että muuallakin kuin Suomessa tuhlataan resursseja humpuukiin…

Read Full Post »

Fear of the dark

Eeva kiitteli tänään monesta: Diureettien ottamattomuudesta, omien rajojeni huomaamisesta ja tuntemistani vihantunteista. Huhhuh. Enpä olisi arvannut että niistä missään on juuri kiiteltävää. Painoni oli noussut takaisin. Sentenced ei silti vetänyt sanojaan takaisin (fyysisestä) kulmikkuudestani vaikka olen jälleen liki normaalipainoinen, tai normaalipainorajan ylikin, riippuen skaalasta. Avauduin yllä mainituista, ja koko ajan ahdistus vain paheni istuessani Eevan huoneessa. ”Onko sulla vielä jotain muuta mistä haluat puhua?” Sanoin, että ahdistus sen kuin kasvaa vaikka luulisi olevan juuri päinvastoin. Tirautin pari kyyneltä ja pienen johdattelun jälkeen kerroin viime yöstä.

Taidan todella olla vereslihalla, kun en kestä minkäänmoista ylimääräistä kuormitusta, harmitontakaan. Revin eilen illalla järkyt vibat perjantaisesta elokuvasta. Silmätön hirviö ilmestyi huoneeseeni (mielikuvitukseni voimin) monta monituista kertaa, eikä minua pelastanut kuin Oxamin. Kuulemma kyseinen ruumiillistuma on hyvin todennäköisesti jokin pelkoni ja ahdistukseni kohde. ”Se voi olla syömishäiriö”, Eeva sanoi. Sitä se nyt ei ainakaan ole, meinasin sanoa, kunnes tajusin että totta tosiaan. Miksikäs muuten niin hanakasti olisin heti ollut panemassa vastaan? Tänä iltana olenkin jo pannut hirviölle kampoihin monet kerrat. Hittohemmetti, minua ei yksi syömishäiriö nujerra, ainakaan tuolla tavalla.

Huomenna kohtaankin aivan toisenlaisen demonin. Menen Lenaa sijaistavan Jennin vastaanotolle ja pitäisi soittaa sossuun. Augh. Mitähän papereita mulla tällä kertaa on sossutädin mukaan roskiksessa tai muuten vaan hukassa… Toivottavasti ei tarvitse itse puhua pelottavan tädin kanssa. Hiisi, miten voikin joku ihminen onnistua luomaan niin negatiivisen kuvan itsestään muutamalla sanalla. Melkein jää mielikuvitusmonsteri toiseksi.

Read Full Post »

Olen taas viime aikoina ollut ahdistunut. Välillä olisin voinut sanoa etten jaksa ottaa vastaan mitään, että ihmisten puhe on kuin kärpäsen surinaa korvissani, mutta en ole halunnut loukata vastapuolta. Keskittymiskykyni on heikkoa, eikä siitä seuraa mitään hyvää, jos joudun pinnistelemään sen kanssa äärirajoilla ihan vain kuunnellakseni minulle turhia jorinoita. Lisäksi eräs ystävä kertoi läheisestään jonka epäilee sairastavan syömishäiriötä, ja joka on minua pitempi ja painaa 45 kg. Ensimmäinen ajatus päässäni oli se, että minunkin pitäisi painaa 45 kg, vaikka Eevan kanssa viimeksi viime viikolla puhuin, etten voi ajatella painotavoitteita, ainakaan alaspäin, että se on suon silmäke jonka pohja ei tule koskaan vastaan, tai tulee, sitten kun kuolen. Ihan vähän vaan, sanoo jokin minussa silti. Pari kiloa vaikka aluksi. Katsotaan, jos se riittäisi. As if.

Jos tämän hetkinen ahdistukseni asuntoni liiasta sosiaalisuudesta jätetään huomiotta, tänään on ollut jokseenkin hyvä päivä. Heräsin eilisten pirskeiden jälkeen puolikrapulaisena puoli kasilta. Söin viilin, hyppäsin bussiin ja aamiaistin Sentencedin kanssa Engelissä heti kympiltä kun paikka avasi ovensa. Sain kuulla näyttäväni huonolta (Gee, thanks), siis laihemmalta ja kulmikkaalta. No, siitä viis, syömiseni on ollut terveempää kuin aikoihin. Vanhoja päivityksiä lukiessani olen järkyttynyt siitä miten sairaasti olenkaan ajatellut. Nyt vaan unohdan aina välillä syödä. Välillä tosin tankkaankin. Toissapäivänä söin 1/3 ravintolapizzasta, eilen puolikkaan Fazerina-levyn, puhumattakaan siitä, paljonko kaloreita join. Repiköön siitä jos joku vielä väittää minun laihtuneen.

Eksyin taas aiheesta. Olen napsinut pari punkkia Maisalta, jutellut äipän kanssa puhelimessa, nauttinut auringosta partsilla ja viettänyt aikaa T:n kanssa. Olen ollut hyvällä tuulella, joskin olen koko ajan ajatellut että nyt on aivan liian pitkään ollut kausi jolloin olen saanut rauhassa painia ongelmieni kanssa ilman ulkopuolista järkyttävää tekijää. Sitä odotellessa. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.

Read Full Post »

Sain aimo annoksen todellisuutta vasten kasvoja eilen. Olen tullut näemmä kovin, kovin herkäksi ja moni toisille arkipäiväinen asia saa minut vain surulliseksi ja ahdistuneeksi.

Kävimme Teemun kanssa katsomassa Pan’s Labyrinth -leffan, joka oli valtavan hieno satu. Ahdistuin vain niin jo trailereista ja mainoksista että olisin ollut valmis lähtemään jo niiden jälkeen. Koska en katso tv:tä, en ole nähnyt sitä seksin määrää millä tavaraa kaupataan. Järkytyin. Ja ne trailerit sitten? No, katsokaa itse. Yhä järkyttynyt. Mitkä määrät rahaa syydetään noihin kamaluuksiin? Väkivaltaan ja seksiin, ja TYHMÄT IHMISET VIELÄ MAKSAVAT SIITÄ ETTÄ ISTUVAT TUIJOTTAMASSA NOITA KAMALUUKSIA. Olen kai liian herkistynyt, mutta en tajua eikö voi katsoa uutisia jos haluaa nähdä verta, kuolemaa, kurjuutta ja kauhua?

Matka jatkui palauttavan kossukarpalon ja London Pubin kautta kotiin. Onneksi. Oli kyllä hyödyllinen vaikka ääriahdistava ilta. Mutta Pan’s Labyrinth -leffaa suosittelen kovin. Se oli hieno.

Read Full Post »

Olet ollut suurenmoinen ystävä ja tuki minulle. Olen testamentannut sinulle joitakin koruja ja kirjallisuutta. Xxx ottanee niistä sitten yhteyttä.”

Järjen mukaan ystävän ei pitäisi olla enää hengissä. 80 sydäntä lamaavaa pilleriä, kipulääkkeet, rauhoittavat sekä pullo konjakkia olisivat täyttäneet tehtävänsä jos miehensä ei olisi päässyt töistä aikaisemmin kuin tavallista.

Masi sanoi että tässä keväässä on ollut jotakin kummaa. Ahdistus, pelko ja ylenpalttinen stressi ovat kulkeneet turuilla ja toreilla ihmisiä piinaamassa.  Toivottavasti kesästä tulee parempi.

Tänään voisi olla Oxamin-ilta. Haluan nukahtaa nopeasti ja nukkua sikeää, rauhallista unta.

Read Full Post »

Aina joskus tuntuu että elämä on umpikujassa. Se on vähän kuin olisi ansassa odottamassa metsästäjän saapumista.

Kirjakaupan mustatukkainen anorektikkomyyjä muistuttaa serkkuani, paitsi että on laihempi. Hymy on kireä ja katse pälyilevä. Hän yrittää varmaan kovasti tsempata. Tsempata. Luoja kuinka vihaan tuota sanaa. Syömishäiriöyksikössä sen käyttö on aivan uusissa ulottuvuuksissa. ”Nyt vaan tsemppaat kovasti”. ”Yrität vaan tsempata”. Vittu joo. Montakohan kertaa hän on kuullut sen?

Olen ihmetellyt miten tiiviisti jotkut pitävät kiinni koulustaan ja töistään. Minä en jaksanut enkä usko ees että se on minulle huonoksi. Kuinka vallankumouksellinen sammakko suustani juuri hyppäsikään! Kuinka kehtaankaan sanoa että luovuttaminen voisi olla parempi kuin kynsin ja hampain kiinni pitäminen? Röyhkeä muija.

T soitti äsen ja pyysi anteeksi aamuista, jolloin hän kyseli syöömisistäni useaan kertaan. ”Olisin vaan toivonut että oisit seuraksi jäänyt”. ”Kai sä ymmärrät että mä olen huolissani että sä varmasti syöt tarpeeksi, kun tyyppi herää joskus kuudelta aina”. Toivottavasti olen hänen huolenpitonsa arvoinen.

Read Full Post »

Older Posts »