(http://glasslab.art.wisc.edu/Studentwebs/q/index.htm)
Tyhmäätyhmäätyhmää, päivä on ollut täynnä vaan kaikkea tyhmää… Aamuhyperaktiivisuuden jälkeen on mieliala ollut varsin laskusuuntainen. Mulla ei ole hajuakaan milloin saan rahaa vuokranmaksuun, pyysin sossu-Jenniä (Lenahan jäi virkavapaalle, nyyh) soittamaan Kelaan ja kysymään, mutta sain vastaukseksi puhelinnumeron ja kehotuksen soittaa itse. Sekaannukset termeissä ja pääkopassa sekä yleinen epäluulo valtion virastoissa asioidessa saivat karvani pystyyn silkasta ajatuksesta, mutta lopulta rohkaisin mieleni ja soitin – ja linjoissa oli toki juuri silloin jotain vikaa niin että jonotettuani jokusen minuutin (mistä maksoin tietysti paikallisverkkomaksun) toisessa päässä ei kuultu mitä sanoin. Wohow. En jaksanut yrittää uudestaan. En jaksaisi välittää koko vuokranmaksusta. Kuten en juuri muustakaan (Veera ihmetteli iltapäivällä miten rohkenen kävellä suojatielle vaikka autoja tulee. Ihan hyvin. Ei nimittäin kiinnosta vaikka ajaisivat yli). No. Saan 14. päivä eläkkeeni, mutta eläkkeensaajan asumistuesta ei ole mitään tietoa. Jihaa… Sossustakaan en saa mitään kun viime kuussa sain työeläkkeen takautuvasti, mutta sehän meni tietokoneeseen. Kökköröökö. Ratikassa alkoi jo itkettää kun mietin että on se nyt helvetti että olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä ja yhä vaan joudun soittamaan äidille josko saisin rahaa. Ottaa niin kovin päähän. Enkö ikinä pysty elättämään itse itseäni? Alan olla oikeasti epätoivoinen, ja ajatukset ovat sen mukaiset. Myönnän kyllä että olen elänyt huhtikuun jokseenkin leveästi jatkuvaan kituuttamiseen verrattuna, vaikkei tietokoneen ostoa huomioitaisikaan, mutta ei niillä rahoilla olisi vuokraa maksettu. Miten ihmeessä pärjäävät ne joilla ei ole äitiä jonka helmoihin piiloutua kun ei muuten selviä? Ja pitäisikö minun yrittää kovemmin pärjätä itse?
Ja näin tarkemmin ajatellen kaikki energiani menee siihen että jaksan roikkua elämänsyrjässä kiinni. Ei puhettakaan että pystyisin huolehtimaan tulevaisuudensuunnitelmistani edes. En pysty selviytymään. Maailman pahuus iskee taas liiaksi päin näköä. Ei tällaisessa todellisuudessa jaksa yrittää. Ei kyllä kiinnostakaan.
Vastaa