Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2007

Juuh… Lisää uutisia. Tositosi tärkeitä. Kiitos jonkun tunnelikaapelipalosysteemihässäkän netti ei toiminut meillä vajaaseen vuorokauteen, juuri kun kärsin unettomuudesta viime yönä puoleentoista Opamoxiin ja puoli kolmeen asti ja jouduin lukemaan hyvin huonosti kirjoitettua kirjaa läheisriippuvuudesta tsombailtuani ensin iTunesissa, yritettyäni saada unta, tuijoteltuani partsin ikkunasta pimeään (valot näkyi kyllä hienosti, Lauttiksen silta jne… No joo, en lesoa näköalallani, olette varmasti saaneet siitä jo tarpeeksenne) sateiseen yöhön ja yritettyäni jälleen saada unta.

Kuten rakkaudella on tarve laajeta äidistä koko ihmiskuntaan, tehdä maailmaluolasta universaalinen kohtu, josta ihminen voi nousta ikuisuuteen, niin samoin haluaa nimettömän kaipuun kukkakin puhjetessaan paisua kattamaan kaiken.

Täältä ikuisuuteen, romantiikan, uskonnon tai ideologian siivin, tai edes runoratsulla, tai edes pronssisella konilla, edes jos saisi pompata pelkällä keppihevosella ellei edes luudanvartta ehdi käteensä kopata…

Lentämisestä puheen ollen, ennen vanhaan oli sirkustaiteilijoita, jotka pudottautuivat korkeasta tornista pieneen vesitynnyriin, joka itse asiassa edusti kohtua. Miljoonat katselijat ovat halunneet samastua hyppääjään, niin suosittu huvittelumuoto tämä itsehoito oli. Ehkä se auttoi aikoinaan sen verran ettei itse tarvinnut hypätä.

Näin Seppo Seppänen kirjassaan Läheisriippuvuus ja sen hoidot. Arvatkaa oliko vaikeaa lukea vakaalla naamalla. Itse asiassa en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Freudiaaninen lähestymistapa ottaa myös aivoon. Ei kaikki ole jumalauta kiinni joistakin esieroottisista vyöhykkeistä. Huoh.

Sen sijaan Karin Fossumin Hullujenhuone on miellyttävää luettavaa. Tai no, minun mieleeni ainakin. Paljon teräviä havaintoja potilaana olosta ja potilaan ja hoitavan tahon vuorovaikutuksesta sekä loistavia henkilöhahmoja. Tulipa ylistettyä.

Syömishäiriö-ajatuksia on ollut ilmassa tänään. Epäilen eilisen Riikan käynnin ja etenkin punnituksen herättäneen ne henkiin. Luulen että sen vuoksi kärsin unettomuudestakin, kun en syönyt tarpeeksi. On tää taas viksua. Syömishäiriötä pahempana pidän ahdistusta. Tänään ei onneksi ole ahdistanut. Toivottavasti ei huomennakaan. En ala jos se taas tulee.

Read Full Post »

The trick is… that there is no trick. Heippa enemmän ja vähemmän rakkaat. Juuri tällä hetkellä voin niin hyvin että saan pidetyksi itseni kasassa vaikka olen omassa kodissa. Päke on onneksi kotona.

Nyt on lähetettä ysille ja päiväosastolle ja vaikka minne (vaikka minne -osion aion tosin perua. Pitää nimittäin sisällään kolono- ja gastroskopian sekä SI-nivelten ja ohutsuolen magneetin. Tai siirtää ainakin. Ei polla kestä kropan rassausta juuri nyt). Toinen iso (kai) juttu on että T:n kanssa erottiin viikko sitten. Siinäpä ne tärkeimmät…

Vanha tuttu Efexor on jälleen kuviossa mukana. En muista lääkärikäynnistä paljonko se annos nyt oli ja milloin piti nostaa mihinkin, päätin omatoimisesti nostaa 225:een milliin pari viikkoa syötyäni pikkuannoksia. Apteekissa kävin köyhtymässä puolitoista satalappusta jälleenkohtaamisen ilosta.

Päken sanoin: ”Ei saisi hetkeksikään pysähtyä”. Ei niin. Muuten ei hyvä heilu. Mutta näillä mennään mitä on. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Read Full Post »

natalie dee
nataliedee.com

Read Full Post »

Mikään ei vie sitä pois

Viikko on taas ehtinyt vierähtää, tai vähän ylikin, edellisestä päivityksestä. Mikään ei nappaa, kirjoittaminenkaan. Yritän kuitenkin, edes harvakseltaan. Moni asia mietityttää, tällä hetkellä eniten se, miten masennukseni on muuttanut muotoaan. Aiemmin ajatukseni olivat itsetuhoisia, nyt eivät, mutta aiemmin tilanne oli kuitenkin parempi tuolloin sillä osasin viettää aikaani yksin. Nyt ei kuitenkaan ole aivan niin paha olo yksin kuin vielä hetki sitten, mutta enpä voi hyvälläkään ololla kehuskella. Pitäisi asua kai vähintään viiden hengen kommuunissa jotta kuulisi turvallisia elämisen ääniä eikä tarvisi kärvistellä omassa hiljaisuudessa. Nyt jo huolettavat Päken tulevat poissaolot – miten pärjään yksin? Oloa on vaikea selittää. Turvattomuuden tunne on kai lähinnä oikeaa.

Muuta pohdittua:

Jos on putoavassa hississä ja hyppää ilmaan samalla kun hissi osuu kuilun pohjaan, auttaako se jotakin?

Ai niin. Leikkasin salusiinit lyhyemmäksi. Nyt näkee taas jotain. Ixel vaihtui takaisin Efexoriin tänään, josko siitä olisi apua. Tervetuloa vaihdevuosihikoilu, käsien tärinä ja sähköiskusävärit. Lääkäri muistutti (onneksi vain vähän) äitikompleksipsykoa ja kysyi, kuulenko ääniä ja käytänkö aineita. Jummijammi.

Viime kesä olikin aivan liian hyvä. Itku pitkästä ilosta sanoi pässi kun…

Read Full Post »

Merkillistä miten kaikki muuttuu. Yhtenä hetkenä vain itkin ja nyt — en voi sanoa olevani täynnä tarmoa mutta ainakin voin puuta koputtaen ilmoittaa voivani paremmin. Sopiva sitaatti (islantilainen nykykirjallisuus ei ole toistaiseksi pettänyt kertaakaan. Käytännönläheisessä tutkimuksessani tosin otos on kaksi):

Silmät vain ovat litimärät, ja kyyneleet virtaavat poskia pitkin niin kuin olisin katsomassa surullista elokuvaa. Harmi vain että se elokuva sattuu olemaan minun elämäni.

Näin Mikael Torfason kirjassaan Maailman tyhmin isä. Avannepussia ja kertojan sukupuolta lukuun ottamatta harvinaisen moni asia on kuin minun elämästäni. Kiitos Mikael, Studio Pauliina kiittää…

Read Full Post »

Pitkästä aikaa. Olen ollut hieman paitsiossa kirjoittamisen osalta. Henkisesti. En ole saanut kirjoittamisesta sitä iloa mitä aiemmin, enkä ole edes tuntenut halua kirjoittaa. Sama asia on vaivannut piirtämisenkin suhteen. Olen ollut kovin ahdistunut enkä ole osannut olla yksin. Pakenin ahdistusta vanhempien luo, mikä helpotti hieman. Eilisestä lähtien on ollut hieman parempi, olen jopa pärjännyt kotonani yksin yön yli. Eilinen oli tosin varsinainen päivä. Aamiaistin Sentencedin kanssa, menin puolilta päivin Lappariin, tulin kotiin hetkeksi, lähdin Päken kanssa jätskille, lueskelin Espalla pari tuntia, nautiskelin siiderin Tokoinrannassa T:n kanssa ja viiniä Kaisaniemenpuistossa. Lopuksi istuin Veeran kanssa vielä hetken Santa Fessä. Niin että enpä olisi juuri ehtinytkään ahdistella.

Syytän vaikeasta olostani osaksi kortisonia, jonka syöminen päättyi tänään, viisi päivää ennen kuin olisi pitänyt (en suostunut viiden kapselin vuoksi maksamaan yli 40 € minkä koko purkillisen hankkiminen olisi kustantanut). En tiedä auttoiko sen syöminen, en tiedä oliko se edes tarpeellista – luultavasti – mutta olen ikionnellinen kun pääsin siitä eroon. En ollut noin pöllyssä Prednisonista kun viimeksi sitä söin, ja Entocortin piti vielä aiheuttaa vähemmän sivuoireita. Kökköröökö, sanon minä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, etten alkanut paisua kuten viisi vuotta sitten, jolloin jopa A huomautteli että olen saanut kiloja lisää hieman liian rivakkaan tahtiin. No, ne kilot jäivät onneksi taa…

Sain sossusta postia eilen. Sain sossusta postia myös tänään. Saman päätöksen kahdesti. Mukana vain ei ollut niitä liitteitä jotka itse sinna lähetin, tilitietoni, lääkelistani annoksineen ym. arkaluontoisia papereita. Sain hylkypäätöksen mukana sossulta vieraan ihmisen lääkärintodistukset, laskut ja pankkiyhteydet. Päivittelen enemmän myöhemmin, nyt tuli vieraita…

Read Full Post »