Kummallinen päivä tänään. Ensiksi täytyy päivitellä hyvää musiikkia, jota Minna toi tuliaisiksi käydessään. Lisää tällaista!
Toisen yllätyksen sain Hannulta jonka tapasin istuttuani Kappelissa ensin tunnin lukemassa. Lavalla soitti tuttu kitaristi (opska, ei tosin totisesti minun, Lahdessa luovan muusikkouden – hahaa, kertoo jotakin paikan ilmapiiristä jos luovaa muusikkoutta täytyy erikseen opettaa – tunneilla kanssani samassa ryhmässä olleet varmasti muistavat että sisäinen kitaristini oli ja on yhä jossakin hyvin syvällä sisimmässäni eksyksissä itseltään) jonka tunnistin kauimmaisessakin erkkerissä istuessani ikkunoiden likaisuudesta ja likinäköisyydestäni huolimatta. Mietin miten hänen onnistuu värjätä hiuksensa mustiksi ilman että kalju päälaella värjääntyy. Esitin kysymyksen Hannulle mutta vastaus jäi saamatta.
Olen miettinyt myös hissipulmaa vielä lisää. Ninan kommentti johti ajatukseen, että entäs jos onnistuisi putoamisen aikana kiivetä kattoon roikkumaan ja päästää irti niin että olisi ilmassa kun hissi rysähtää alas? Edes teoreettisesti?
Entä kuinka Pauliinan pääkoppa on voinut tänään?
-Syömishäiriöisesti, kiitos, ja muutoinkin hieman omituisesti. Olen elänyt pelkällä kahvilla ja muutamalla leivällä, Unicafen salaatista jätin narskujuustokuutiot syömättä muutamaa lukuun ottamatta ja odotin saarnaa Päkeltä (jäi tulematta). Alakulon ja ahdistuksen uuden tulemisen pelko on vaivannut mutta olen tehnyt mielestäni parhaani pitääkseni romahduksen poissa. En tosin viimeksikään mahtanut sille mitään, mutta ehkä Efen avulla mahdollisuuteni olisivat paremmat. Kummastuttaa vain tämä että ahdistus ja syömishäiriö vuorottelevat näin selkeästi. Syömishäiriöiset ajatukset olivat loitompana kun ahdistus täytti mielen, ja nyt taas ahdistus (huh, kaikeksi onneksi) on etäämmällä ja häröily päällä. Huhheijaa, sanoi Pauliina joka oli hullu.
Vastaa