Kotona käynti sujui yllättävän hyvin, ei ahdistanut yhtään. Istuin tosin melkein koko ajan tietokoneella. Tänään menen uudestaan, ehkä yritän lukeakin hetken ja olla aivan rauhassa. Eilenkin oli tarkoitus istua partsilla lukemassa mutta ovenkahvakin oli niin kuuma että jätin menemättä. Ulkona oli auringossa vielä kuumempi kuin sisällä.
Tänään tapaan Suvin pitkästä aikaa. Hauskaa että täältä pääsee tapaamaan kavereita ja käymään kaupungilla ja kotona (…). Eilen sovin hoitajan kanssa että harjoittelen nyt kotona oloa ensin päiväsaikaan, viikonloppuna voisin olla lomalla pitempäänkin.
Tuntuu etten osaa kirjoittaa enää. Kerron vain mitä on tapahtunut, en miltä on tuntunut. Tylsää. Toivottavasti se jää vain vaiheeksi.
Tänään pääsen hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Wo-hoo! Jännittää ja pelottaa sekin – entä jos en jaksa mitään?! Jos olen niin pehmo että en uskalla tai pysty tai osaa taitaitai… En tiedä pitäisikö aloittaa jossain salilla käyminen. Ryhmiähän on niissäkin. Pitäisi ottaa Pauliinaa sarvista ja näyttää missä kaappi seisoo eikä piiloutua sen taa aina että jännittää. Ehkä kuitenkin voisin käydä tutustumassa Yoshimin saliin. Ehkä kuitenkin pärjäisin siellä. Ehkä. Ehkäehkäehkä.
Jätä kommentti