Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2007

(täältä)

Voi hyvä tavaton, tämä hikka ei lopu ikinä!

Illan aikana:

Kerjäläisooppera oli hyvä. Tykkäsin toteutuksesta, näyttelijöistä ja …No, oli pikkujuttuja joista en tykännyt mutta ne olivat pikkujuttuja ne.

– Minnan luona oli kivaa porukkaa vaikka jännitin aivan hirvittävästi vieraita ja puolituttuja ihmisiä. Tapaamista pehmitti skumppamaistelu, johon ehdin 4. kierrokselle mukaan. Illan emäntä huolehti vieraistaan ensiluokkaisesti. Jäi huono omatunto kun en tarjonnut apua. Tosin olisin näillä promilleilla saanut aikaan vain vahinkoa. Arvasin skumppamaistiaisissa yhden mukana olleen aidon sampanjan oikein. Jee sille.

– Itse tehdyt mansikkamargaritat maistuivat. Etenkin kannun loppuosa, siellä pohjallahan on se paras aines…

– Vinylissä ostin drinkin nimen perusteella. Kukapa vastustaisi Pekka Strengiä puutarhassa?!

– Nyt haluan eroon hikasta ja pikkuhiljaa unten maille. Saa nähdä mitä unia Efexor tänä yönä sponssaa.

Read Full Post »

Got’ya!

Hahaa, enpäs ollutkaan tv:n seurana kotona tylsistymässä vaan Teerenpelissä puolukoilla ja muutenkin viihtyisässä seurassa. Tänään kaupungille tätien kanssa kunhan päänsärky hieman hellittää, illalla teatteriin, mansikkamargaritoille ja ehkä baariinkiin, jos uskallan. Nyt kuitenkin aamupäiväkahvia.

Read Full Post »

Kämppisasiasta on toiveita. En yhtään pidä ajatuksesta asua vieraan ihmisen kanssa mutta ei tässä nyt muukaan auta.

Tänään, kuten eilenkin, hilluin kaupungilla. Tapasin Muerthan, jonka kanssa istuimme Kampissa kahvilla. Tulin surulliseksi kuulin miten hänellä on mennyt. Ahdistus, sairaalakierre, riippuvuus rauhoittavista ja sen sellaiset asiat vetävät naaman peruslukemille. Luin tänään Nytistä että keskivertokaksvitoset katsovat Big Brotherin 24/7:aa. No just. Ketkähän keskivertokakskutoset sitten buljaavat yllä mainitsemieni asioiden kanssa? Mene tiedä. Tuntuu vaan pöhköltä lukea lehdestä kaikesta arkipäiväisestä kun oma  ja ympärillä olevien elämät ovat solmussa.

Panikoin hieman viikonlopun baarireissusta, mutta en haluaisi olla taas se hannari joka lähtee kotiin kun muut menevät baariin. Yritin etsiä sopivaa laukkua, mutta tarjolla oli vain nahkajäljitelmäpussukoita jotka kiiltelivät vastenmielisesti. Tai löysin toki Marimekosta sopivan pikkulaukun mutta juuri nyt ei budjettini taivu siihen hintaluokkaan. Oikeastaan niin käy vain silloin kun mamma betaalaa. Tänä syksynä ei tunnu löytyvän mistään mitään kankaista, kaikki on sitä muovista järkkyä tekonahkaa. Niin, tai tietty jos on pätäkkää niin löytyy nahkaisia design-laukkuja, mutta niihin pätee sama kuin Paakkasen luomuksiin.

Ajauduin keskustasta lähi-UFFiin josta löysin muutaman paidan. Jee! Ehkä nyt ei tarvitse tuntea oloaan niin maalaiseksi baarissa… Jos siis päätän uskaltaa lähteä. Nyt täytyy kuitenkin kiitää joogaan. Bileet sille. Sen jälkeen palaankin itsekseni istumaan kotiin ja hengaamaan netissä. Go, Pauliina.

Read Full Post »

Lisää ressiä

(kuva)

Nyt pitää kaivaa jostain uusi kämppis. Olen stressaantunut ja ahdistunut asiasta, kun tässä nyt olisi vähän muutakin mihin keskittyä. Päke muuttaa siskonsa luo. Tylsää että tulee tällaisia odottamattomia juttuja kun se tavallinen arkikaan ei aina tahdo sujua. En ole vihainen Päkelle, ymmärrän tilanteensa kyllä, mutta stressaa niin maan pahuksen paljon… Ei auta kuin luottaa että kaikki sujuu.

Read Full Post »

Vi ska se

Sitkeä väsymys painaa silmäluomia mutta heräsin silti 8:15. Tuon kellonajan on pääkoppani omaksunut sopivaksi virkoamisajaksi, ja sopiihan se, mutta olisi joskus kiva nukkua vähän pitempään, sillain oikeesti nukkua eikä maata sopivaa asentoa etsien ja toivoen nukahtavansa. Etenkin jos on valvonut myöhään, kuten viime yönä jolloin meni lopulta puoli kahteen.

Eilen treeneihin menossa tapasin Riston. Tuli tositosi haikea olo. Hän yritti kovasti puhua sen puolesta että palaisin Sibikselle. Voihan hiisi, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Luulen ettei se kuitenkaan ole minulle oikea ratkaisu, vaikka siellä onkin yksittäisiä mukavia ihmisiä. Huh, voin kuvitella minkälaista olisi palata opintoihin… En taitaisi selviytyä siitä, olen ehtinyt jo unohtaa niin paljon.

Lupasin Riikalle yrittää syödä yhden kunnon aterian päivässä. Eilen en ehtinyt, tosin puuroa söin kyllä. Saa nähdä miten tänään…

Read Full Post »

Päivä tuntui menevän jotenkin ohi. Kun ei ole paljoa tekemistä. Onneksi on kuoro, niin että pääsee edes johonkin sisätiloista ja tapaa muita ihmisiä. Vaikka tapasinhan tänään J:n, ja isäkin soitti ja kysyi merelle, mutta en sitten ehtinyt lähteä kun illalla olisi pitänyt olla kuitenkin kaupungissa. Harmi, olisi ollut hienoa päästä vielä purjehtimaan (se onkin ainoita asioita joita kesästä kaipaan).

(täältä)

Tänään on väsyttänytkin enemmän kuin aikoihin. Ei sellaista nukkumaväsymystä vaan toisenlaista. Ei ihan kyllästystäkään, mutta vähän siihen suuntaan. J istui jokusen tunnin ja oli jotenkin rennompaa kuin aiemmin. Se oli kiva, sain vähän vaihtelua. Kuorossa tunsin olevani irrallani, jollain tapaa ajelehtivani. Anteeksi runolliset ilmaisuni, siemailin Kaisan kanssa parit treenien jälkeen Teerenpelissä joten olen hieman… Kröhöm… Irrallisessa tilassa edelleen. Treenit sinänsä olivat hyvät ja työntäyteiset, toivoisin tosin itse hieman pidempiäkin jotta pääsisi kunnolla töihin kappaleiden kanssa. Ekaan konserttiin kun ei ole kovin pitkää aikaa. Onneksi on vielä toinen leiri ennen sitä. Mutta…

Olen kai jäänyt jumiin siihen mitä Riikka sanoi eilen. Kuulin taas totuuksia siitä missä kunnossa oikeasti olen. Ei naurata. Aineenvaihduntani on kai niin säästöliekillä että en laihdu vaikka mitä tekisin. Tai ei kai, vaan on, sanoi Riikka. Ja jos vielä jatkan tätä, se luultavasti jääkin tälle tasolle, niin että enpä sitten voi loppuikänäni syödä taviksesti jos en halua lihoa. Lisäksi Riikka puhui bulimiariskistä, kun bulimisia piirteitä on aina välillä ollut. Kun kerroin taannoisesta ahminnastani, Riikan mielestä kuulosti siltä että mulla oli nälkä. Varsinaista ahmintaa se ei muka ollut. Mene tiedä. Tuntuu kuitenkin että elimistö vaatii osaansa ja voisin syödä koko ajan ja siltikin ottaa aina vähän lisää. Entä jos aineenvaihduntani ei enää palaudukaan? Entä jos vaan lihon ja lihon?

No, Riikalta anyways napsahti 1/2 ADV päiväosastojakson ateriasuunnitelmaksi. Ensin oli puhetta Startista, mutta pelkäsin sen aiheuttavan ahmimista, jos ei se kuitenkaan oikeasti mulle riitä. Sovittiin sitten sama kuin edellisen kerran päiväosastolta lähtiessäni. En ole innoissani päiväosastolle menosta mutta ajattelen nyt että sinne täytyy mennä. Täytyy. Ja tällä kertaa aion tosissani yrittää. Yrittää syödä iltaisin kotona listan mukaan ja yrittää ajatella että muutama kilo lisää on vain askel kohti parempaa elämää. Vaikka mun painonvaihtelu on ollut koko sairausaikana sinänsä pientä, enkä ole ikinä ollut missään megahuonossa kunnossa painon suhteen, tuntuu itsestä jokainen 500 grammaakin isolta heitolta, vaikka oikeastihan se ei ole mitään, ja oikeasti mun pituinen ihminen olisi normaalipainoinen vaikka painaisi yli 15 kg enemmän kuin minä nyt, lisääntyneestä kilomäärästäni huolimatta. En ymmärrä miten voi olla niin iso juttu alkaa syödä normaalisti, mutta sitä se nyt on. Tiedostan että mulla ei ole enää kovin paljon vaihtoehtoja Lapparissa, näitten melkein parin vuoden aikana on tehty jo aika paljolti se mitä on voitu, eikä keinoja ole jäljellä juurikaan, ainakaan sellaisia mihin suostuisin. Aika pelottavaa. Nyt pitäisi sitten pystyä. Karu meininki.

Read Full Post »

(kuva)

Onneksi olkoon. Luet juuri blogia, jonka kirjoittajalla ei ole elämää. Tai on, epäelämä. Eilisen oksentelun jälkeen tämä päivä on mennyt. Niin juuri, vain mennyt. Nyt on sitten ilta enkä ole tehnyt mitään. Tai joo, vaihdoin lakanat. Pyykit on yhä märkinä koneessa. Niin, kävin vähän kuvaamassa. Ja sitten ahmin. En ole oksentanut. Voihan vitalis. Tätä tää nyt sitten on. En tarvisi ruokaa seuraavaan kolmeen päivään. Pisteenä iin päälle huomenna on aika ravitsemusterapeutille. Jii-haa. Tunnen olevani idiootti kun rajoitan syömistäni niin että lopulta voisin syödä päivätolkulla, tai siltä ainakin tuntuu.

Yritän ajatella että huomenna sitten spinniin ja muutenkin uusi alku viikolle. Paskat mitään sinnepäinkään, tämä sama hemmetin kierre jatkuu jatkumistaan. Miten joku voikin olla niin huono kuin minä?!

Loppukevennys: Paskaäidin päiväkirja. Jopa tässä mielenalassa nauroin ääneen lukiessani.

Read Full Post »

Older Posts »