Terveisiä maaseudulta. Viime aikoina olen tavannut ihania ystäviä, eikä tämä ole mitään naminamihalihalittelua. Oikeasti. Ympärilläni on aivan mahtavia tyyppejä. Niin että tiedoksi vaan, olette loistavia.
Muutoin on elämäni ollut punkkuilua, joogausta (pitkästä aikaa, ahdistuksesta huolimatta. Ruumiillisuus on vaikea asia käsittää. Etenkin kun ruhoa alkaa piisata), kahvittelua ja hmh… Ihmissuhdesekoilua. Kommenttina viimeiseen: Kunpa ei lähtisi suorittamaan mitään roolia. Kunpa voisi vain olla.
Yritän kestää lihallisuuttani edelleen. Seuraavaa punnitusta peläten. Edes näennäistä laihuuttani kaivaten. Enpä tiedä kauanko tätä kestää ja kauanko itse kestän. Ja mihin tämä vielä päättyy. Ärsyttää kun elämä on yhtä jossittelua. Vaan kenellepä siitä valittaisi?
Jätä kommentti