Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘haircut’ Category

Olen miettinyt tänään että blogini muuttaisi takaisin Livejournaliin. Siihen on oikeastaan kaksi syytä. Voisin halutessani kirjoittaa lukittuja postauksia vain tietyille lukijoille sekä voisin muokata rajattomammin ulkoasua. Hm. Katsotaan saanko aikaiseksi. Pystyyköhän postauksia siirtämään suoraan…? Ärsyttää tämä veivaaminen edestakaisin mutta luulen että se olisi parempi kuitenkin niin. Ihan vaan tiedoks niinku. Blogilistalta minua seuraavia asia ei toki koske.

Jaa juu. Kuis pärii. Ihan jees. Kai. Koulu alkoi, kävin Riikalla. Opiskelijatuutoreista on pakko sanoa että olisi kiva kuulla vähemmän huonoja vitsejä ja enemmän asiaa. Ja jos ne omat asiat voisi hoitaa joskus muulloin kun 20 opiskelijaa seisoo ympärillä niin olis kans tosi hieno homma. Luokkatovereista en uskaltaudu sanomaan mitään, ensivaikutelma on useimmiten se väärä. En odota mitään sieluja yhteensulattavaa ystävyyttä, joskaan en sotakirveitäkään.

Riikalla. Paino samassa. Kävi ilmi että syön suklaata koska mulla on nälkä. ”Sehän on ihan sun valintasi haluatko tehdä niin vai syödä oikeeta ruokaa”, Riikka sanoi. Jooh. Ja tänään kotiintulon jälkeen menikin vaan liki 150 g suklaatia. Heh. Samapa tuo, kun paino ei laske. Kai. Sovittiin että teen parhaani kouluruokailujen suhteen. Se tarkoittaa että pyrin käymään siellä. Kävin tänäänkin, vaikka ahdisti. Söin pahaa kasvisriisimössöä vaikka siinä oli liikaa mustapippuria ja suu kirveli. Tästedes tyytynen keittovaihtoehtoon.

Huomenna taas kouluun. Karua. Tästedes olen sitoutunut johonkin aina ensi kesään asti. Joka hiivatin päivä. Parempi olla ajattelematta, iskee vielä paniikki.

Mainokset

Read Full Post »

Kyllä huomaa ettei aurinko paistanut joulukuussa kuin 20 tuntia (Hesarin mukaan). Nyt kun arskaa on taas näkynyt, on silmät sikkuralla häikäistyksestä. No, siihen tosin vaikuttaa tietysti köppänen olo, olen nimittäin saamassa flunssan. T on juuri saanut itsensä parin viikon räkimisestä ja kuumeilusta kuntoon, ja nyt on sitten näköjään niin sanoakseni mun vuki. Eilen tuntui keuhkoputkessa tai mikä torvi nyt onkaan, pariin otteeseen, ja tänään on kurkku kipeä ja töhkänen, ja palelee. Totta kai, heti kun ulkona alkoi näyttää siltä että siellä viettäisi mielellään aikaansa.

Ensi viikolla on ajat sekä Riikalle että Ritvalle Lapparissa. Aloitin eilen ruokapäiväkirjaa Riikan aikaa ajatellen, mutta tämänpäiväisiä syömisiä en kyllä kehtaa kirjoittaa ylös. Pelkkää napsimista, voileipäkeksejä, suklaata ja muita herkkuja. Kunnon ruoka? Mitä se on? Jotain syötävää?! Hävettävää, etenkin kun nyt yritän kovasti todistella että olen hyvässä kunnossa.

Jotain iloista: Olen työskennellyt Projektin parissa sen minkä Scrabblen pelaamiselta olen ehtinyt. On hyvä fiilis siitä että on saanut jotain muka hyödyllistä aikaiseksi. Se on kiva!

Mikä myös iloista, istuimme eilen iltaa kämppiksen ja T:n kanssa kera punaviinin ja suolattujen cashew-pähkinöiden. Kolme viisasta. Keskustelussa ruodimme maailmanpolitiikkaa, toden, todellisen ja todellisuuden sekä absoluuttisen olemusta ja sen sellaista. Ja maailma parani. Tai ainakin tuli maistettua kohtuullista punkkua.

Read Full Post »

The jig of my life

Ei mun jouluni nyt niin tylsä ollut kuin alla olevasta voisi kuvitella. Paitsi että joulupäivä ja iso osa tapaniakin meni nukkuessa kiitos migreenin, ja siitä lähtien on ollut hieman heikko olo. Myös maha on hieman kiukutellut, mutta ei mitään vakavaa kuitenkaan.

Mielessäni on ollut paljon kaikenlaista bloggaamisen arvoista, mutta nyt kun tartuin tuumasta toimeen, pääni tyhjeni. Huomenna lähden Tampereelle kun nyt ei maailmanympärysmatkaakaan kukaan ymmärtänyt tarjota. Tapaan Nappiksen pitkästä aikaa, kun joulukuinen tapaaminen meni mönkään. Olen viettänyt kovin laiskoja päiviä. Tapsan iltana tulimme T:n kanssa samalla junalla kaupunniin ja hiissauduimme Tölöön. Katsoimme vihdoin Delicatessenin, joka oli sangen huippu! Myöhemmin hengailimme sängyssä kuunnellen tuulen ulvomista ullakolla ja peltikatolla. Jännää. Ei olisi ollut herkkua olla merellä.

Eilen löysäilin kaupungilla Villen kanssa ja päädyin T:n luo Pihlikseen. Soittelin okariinaa (jos se nyt on sen pillin nimi) hetken, luin Makinen loppuun ja nukahdin aikaisin. Aamulla joogasin ja passasin flunssaista T:tä. Lähdin kaupungille tarkoituksena löytää takki alennusmyynneistä. Löysinkin, mutta hintaa oli hieman liikaa budjettiini nähden, joten jouduin pitkin hampain jättämään Maailman Ihanimman Takin Hakaniemen Sokkarille ja poistumaan tyhjin käsin.

Toistaiseksi en ole pakannut mitään kamppeitani huomista reissua ajatellen. En tosin tarvikaan mitään erityistä, vaihtovaatteet mahdollista baari-iltaa varten vain ja siinä se. Sitten onkin jo melkein uusi vuosi, ja olen melkein 27. Huh. My friends are getting married and having babies and I’m just getting drunk. Äidin viedessä minua junalle ilmoitin että jos tästä(kään) koulusta ei tule mitään, otan lainaa, ajan ajokortit ja rupean bussikuskiksi. Olen joskus ihan tosissanikin pohtinut siitä itselleni ammattia – nimittäin pitkänmatkanajosta. Haha, hupaisaa sinänsä kun ei ole tuota normiajokorttiakaan tullut hankituksi, mutta ehtiihän sitä vielä. Olisi ainakin selvä tarkoitus työllä, kun kuskaisin muita töihin/kouluihin/kotiin/vieraisille/mihin ikinä. Toisaalta myös kukkakauppiauskin kiinnostaisi, mutta bussikuskius oli kyllä ensin mielessäni. Täydellinen aikuinenkin meni ja valmistui opskaksi, joten manaamamme yhteinen kosmetologi-kampaajayrityskin jää haaveeksi (tai painajaiseksi, whatever). Hieman kriisiäni myöhäisestä valmistumisestani (jos sellaista ihmettä nyt koskaan oikeasti pääsee tapahtumaan) helpotti Villen kanssa juttelu – hänen koulunsa kestää vielä puoli vuotta myöhempään kuin minun. No, eihän tällaisia vertailuja pitäisi suorittaa, mutta väkisinkin alkaa päässä harottaa kun pohtii miten kauan tämä Wanderjahrenini oikein on kestänyt.

Katsoin pari jaksoa Gilmoreja (5. tuotantokausi) päivemmällä. Ehkä pitäisi katsoa vielä yksi ja mennä sitten nukkumaan. Fiksua olisi toki pakata valmiiksi, mutta hei, kuka käski toimia fiksusti?!

Read Full Post »

So far so not

Tähän mennessä tapahtunutta:

Karmea kanuuna aatonaattona. Oksensin ensimmäistä kertaa krapulaani. Sen jälkeen olo parani kummasti.

Enolla on todettu Parkinsonin tauti.

Leivoin piparit ärsyttävän takertuvasta taikinasta. Äippä erehtyi kysymään, palaako pinna kun taikina juuttui leivinlautaan ja kaulimeen. ”Ei mulla mikään pala!”, karjaisin.

Nuorempi kissa kaatoi joulukuusen.

En lähtenyt kirkkoon, pyytelen taivaan valot ja rauhan päälle maan kotoa.

Olen melkein lukenut Sahlbergin Eksyksissä.

Rasittaa jatkuva puhe syömisestä, rasvasta ja sen sellaisesta (No niin, nyt syödään! En mä käytä margariinia. Tää on oikeeta maitoa. Sun siskosi on laihtunut ihan kauheesti. Ota nyt lisää).

Kävin vaa’alla, muttei sen lukemaan voi luottaa, se on aina näyttänyt vähän vähemmän kuin rehellisemmät.

Syöminen hävettää.

Siskon laihtuminen suututtaa. Mun piti olla ainoa joka voi ostaa vaatteita lastenosastolta. Laihuus oli mun ainut keino saada jotain huomiota. Nyt sekin on viety.

Ärsyttää siskon tapa puhua yliäänekkäästi.

Mietin karkaisinko huomiseksi Lahteen kun siskon porukka tulee syömään. Muuten voi tulla konhlikti.

Tajusin että Varpunen jouluaamunassa pitäisi laulaa: ”joulu on, koditon varpuseni onneton” eikä: ”joulu on koditon, varpuseni onneton”, kuten aina lauletaan.

Kävin Mustin kanssa kävelyllä metsässä. Oli ihanan rauhallista.

Isän soittamat joululaulut vanhan kuoron joululevyltä kiristävät pinnaa. Kuuntelisin mieluummin Jari Sillanpäätä. Sillä on oikeasti ihan kelpo joululevy.

Saa nähdä mitä tästä oikein vielä tulee.

Read Full Post »

Alan olla valmiina hiljentymään jouluun. Sitä ennen on kuitenkin vietävä bioroskis, tiskattava ja (yök) pakattava. Olen saanut paljon joululahjoja ja tuhmana tyttönä avannutkin niitä jo. Tänään kummitäti kävi tuomassa oman joulutervehdyksensä sekä lohileivät ja mustaviinimarjasuklaat Fazerilta. Keitin kahvit ja turinoimme. Ihailen kummiani, hän on selvinnyt niin monesta ja elänyt itsenäistä, joskaan ei lainkaan helppoa elämää. Eilen illalla Catanistit kokoontuivat pitkästä aikaa täydellä osanotolla, kun ystävämme Mikakin oli laskeutunut kotomaahamme. Pelasimme Tigris & Euphratesta. Tykkäsin!

Maksoin tämän vuoden viimeiset laskut juuri. Johonkin katosivat veronpalautuksetkin, tilille ei jäänyt juuri mitään (vieläkin kiukuttaa päiväosaston lääkärin maininta soittokeikoista omina valintoinani. Hitto)! Tai eiväthän ne mihinkään kadonneet. Kävin ostamassa 1,5 kuukauden Efe-annoksen, maksoin vajaan satasen sairaalalaskun ja reilun satasen opintolainan korkoja. Onni onnettomuudessa koko veronpalautus siis. Joululahjoihin olen myös satsannut jonkin verran, tai siis niihin harvoihin mitä olen hankkinut. Viime hetken lahjavinkiksi huumorintajuisille suosittelen Kalevankadun Kitsch-kauppaa. Vietin kyseisessä kaupassa sen neliömäärään suhteutettuna roimasti aikaa hihitellen monille ideoille. T:n lahjaan liitin alla olevaa purkkaa, mikä herätti paljon huvittuneisuutta lahjan saajassa.

Mainittakoon että pohdin myös rasiaa tekstillä ”It’s not PMS – it’s you!” mutta päädyin kuitenkin ylläolevaan, liippaahan se kuitenkin lähemmältä joulua aihepiiriltään.

Olen kunnostautunut kynsien ja niiden ympärysihon pureskelussa sekä kaksihaaraisten hiusten nyppimisessä. Tuntuu muutenkin että käyn hieman hitaalla edelleen, ja siksi kouluun paluu pelottaa. Pelkään kaikkea uutta missä täytyy pystyä johonkin ja tajuta asioita. Uuden lautapelin kokeilukin aiheutti stressiä, onneksi tosin peli oli kaikille pelaajille uusi. Huh-huh, väsyn niin kovin pienestä enkä yhtään tiedä mitä koulun suhteen odottaa. Entä jos päässä nykii aina vaan enkä ikinä pysty kunnolliseen elämään? Voi itku…

Tulevaisuudesta sen verran, että sikäli kuin Tampereelta selviän hengissä, uutta vuotta juhlitaan sitten kämppiksen, minun ja koiriemme voimin täällä kotonamme. Tervetuloa messiin. Yöpyminen järjestyy tarvittaessa (etusijalla pitkämatkalaiset). Mukaan sopii ottaa juomaa ja syömää, vaikka talokin tarjoaa kyllä herkkuja ja ilolientä niin kauan kuin niitä riittää (parhaimmat saattavat loppua jo ennen ensimmäisten vieraiden saapumista, hah). Olisi sopivaa myös ilmoittaa tulostaan etukäteen, vaikka sisään saattaa päästä ilmankin. Ohjelmassa mm. ilotulitusten ihailua parvekkeelta ja rentoa ja iloista meininkiä.

Jotta ehdin vielä suorittaa yllä mainitsemani tehtävät ja juosta junaankin tämän vuorokauden puolella (plääh, ovat turkasen täynnä kuitenkin. Ei nappaisi) on paree siirtyä eteenpäin. Kenties päivitän vanhempien luota. Kenties en. Näkyillään.

Read Full Post »

Aamu (no joo, heräsin kympiltä, puhuttakoon aamupäivästä) kului rauhaisissa merkeissä. Join kahvit, luin lehden, treenasin lauantain keikkaa varten (naapureille kiitos kärsivällisyydestä). Joimme kämppiksen kanssa lisää kahvia, sain hifijuomat kämppiksen espressokeittimestä ja maidonvaahdottimesta johtuen. Askartelin hieman joulukortteja saamatta aikaan mitään kovin ihmeellistä, ja lähdin Tinttiin Minnaa tapaamaan.

Olen alkanut panna merkille mistä kaikesta kummallisista pikkumaisuuksista otankaan nokkiini. Voi hyvä tavaton. Tekee gutaa käydä niitä omassa päässään läpi ja tajuta miten lapsellista on vetää herne nenään, edes salaa, moisista asioista. Huomionkipeä minäni se siellä hihhuloi eikä älyä että itse itseäni huomioimalla voisin parhaiten.

Minnan kanssa tuli, kuten tavallista, jutusteltua tärkeistä asioista. Hauskaa että joku muukin on huomannut kuinka irrationaalisesti tulee monesti toimittua vaikka tarkoitus olisi kuinka looginen. Etenkin jos reagoi tunteella. Syömishäirän, huomionkipeyden ja masennuksen kanssa on kyllä tullut mietittyä näitä asioita. Ne tuntuvat itsestä selviltä kuin pläkki mutta välttämättä muut eivät hokaa tarkoitusta toiminnan takana lainkaan, vaan saattavat saada täysin väärän käsityksen. Yksinkertaisia esimerkkejä ovat vaikkapa että ujoja ihmisiä pidetään usein ylimielisinä, heikolla itsetunnolla varustettuja epäkohteliaina. Tulipa omituista teoretisointia. Kysykää jos jokin jäi epäselväksi. Selitän jos itsekään tajusin.

Pengoin Iso-Roban Uffin yläkerran. Sovitin housuja ja villapaitoja ja takkia eikä mikään ollut sopiva. Kuinka yllättävää. Todettakoon että second hand -liikkeissä asioidessa vaatteiden kokoihin kiinnittää paljon vähemmän huomiota, ei ala ahdistaa vaikka sovittaa housuja kokoa 40. Jonkinlainen suhteellisuudentaju on sentään säilynyt – jos kokonumerosta huolimatta vaate olisi sopiva 10-12-vuotiaalle, ei paniikki iske jos se ei sovikaan enää minulle. Eipä tule enää asioitua lastenosastoillakaan tällä kropalla… Kai se on ihan hyvä. Vaikka säästihän siinä, etenkin kun en koskaan ole ollut Burberry for kidsin ystävä.

Vikat treenit ennen la-illan konserttia. Tulkaapa Suomenlinnan kirkkoon 17:20 lähtevällä lautalla (seuraavalla ei enää ehdi). Liput 12/6.

Päivän ärsyttävä asia: Naisten alushousujen lahkeet on usein ”koristeltu” erinäisin pitsihärpäkkein. Jos härpäkkeissä on lisäksi jonkin sortin joustoefekti, käy härpäkkeelle usein ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) niin että siitä alkaa ensin roikkua mikroskooppisen ohuita kiharaisia lankoja. Jos näistä langoista erehtyy kiskomaan, saa kiskoa niin kauan kunnes härpäke on kokonaan purkautunut, ja langat sinänsä ovat harvinaisen sitkeitä katkaistaviksi ilman saksia. Ja kenellä nyt olisi sakset aina käden ulottuvilla? Kiskoi tai ei, pikkuhiljaa alkaa härpäkkeistä roikkua myös kuminauhaa (joustoefekti). Syystä tai toisesta hairahdun silloin tällöin ostamaan pöksyjä joissa on näitä über-inhoja härpäkkeitä lahkeensuissa, ja aina ne lähtevät purkaantumaan. Tänään minulla on ollut sellaiset alushousut jalassa. Hiisi että osaakin ärsyttää vaatteita vaihtaessa. Ja koska tänään näytin lihavalta kolmissa eri housuissa ja yhdessä hameessa (tämä siis ennen kuin lähdin Tinttiin) ja kävin Uffissakin, voitte uskoa että alkoi ottaa aivoon.

Voisin jatkaa vielä aiheesta nimeltä turhat rusetit naisten alusvaatteissako kauniita, mutta jääkööt toiseen kertaan.

Muistutus: Suomenlinnan kirkko. Lauantaina klo 18. Lämpimästi tervetuloa.

Read Full Post »

Rauhaa, vain rauhaa

Alkuviikon draaman jälkeen on ainakin kulunut päivä ollut varsin seesteinen. Olen kierrellyt kaupungilla T:n kanssa ja itsekseni, ostanut ja tehnyt joululahjoja, juonut glögiä ja syönyt pipareita. Eilen luin jälleen kuin huumattuna Jumalat juhlivat öisinin viimeisiä sivuja. Mistä löytyisi yhtä hyvä ja juuri minuun tuolla tavalla vetoava kirja?!  Vinkkejä otetaan vastaan ilolla.

Ullis kävi vierailulla. Päiväosastokonhlikti on pohdituttanut edelleen, samoin kaikki syömistouhut. En löydä sopivia housuja enää mistään ja vihaan housujen sovittamista. Ostin lähi-Uffista kaksi paitaa kierrettyäni kaupungilla kauppoja tuntitolkulla. Tilasin Tulvan. Piti mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaisin mutta toisin näköjään taas kävi. Huomenna ehkä Lappariin hakemaan Efe-reseptiä. Siinä kaikki tältä erää.

Read Full Post »

Older Posts »