Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘ihmettelyä niin pal kauhiast’ Category

Totta kai kun kuolu (heh, tulipa osuva typo) alkaa ylihuomenna, sairastuin juuri flunssaan. Istun koneella tukka likaisena, huppu päässä ja huivi kaulassa kuin en olisi konsaan peiliä nähnytkään.

Päivän lehdessä oli pari mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin provosoiduin Pornoakatemia-kirjasta vaikka en ole sitä lukenutkaan. Kaikenlaista voi toki väittää kukkahattutätikauhisteluksi ja tarpeeksi teoretisoimalla saa mustastakin valkoisen, mutta sitä en tajua millään etteivätkö pro ana -sivustot kannustaisi anorektikoita laihduttamaan. Jos tupakointia lopettava käy netissä kurkkimassa tupakkien kuvia tai alkoholisti kuluttaa aikaansa Alkon tms. lafkan sivuilla niin kyllähän se todennäköistää ratkeamista roimasti. Yksinkertaistan ehkä mutta suotakoon se minulle anteeksi, samastunhan tässä juuri vauvalehtien nettipalstaäiteihin kun kannatan pro ana -sivustojen sulkemista.

Toiseksi bongasin erään nettitutun kirjoituksen yleisönosastolta, jossa on keskusteltu yliopiston naisistumisesta ja sen mahdollisesta ongelmallisuudesta. Miksi yliopistot sitten naisistuvat? Kirjoituksessaan nettituttava nosti esille sen, että koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Itse mietin, miksi näin on. Voisiko syytä olla siinä, että alakoulusta lähtien ”pojat on poikia”-asennetta pidetään yhä yllä, kun taas tyttöjä kasvatetaan kilteiksi pänttääjiksi? Eikö silloin ole selvää että tytöt pärjäävät paremmin myös pänttäämistä ja ulkolukua korostavissa pääsykokeissa? Kärjistän taas, juu, myönnetään, mutta tällainen asia vaan päähäni pälkähti. Uskon että näillä asioilla on ainakin jonkinlainen yhteys, mutta sen tieteellinen osoittaminen taas on aivan eri asia. Onneksi se ei ole minun tehtäväni.

Read Full Post »

Otsikko YLE:n nettisivuilla:

Varusmiehille uudet aseet villakoiria vastaan

Mahtavat olla vihaisia puudeleita.

Read Full Post »

Aamu (no joo, heräsin kympiltä, puhuttakoon aamupäivästä) kului rauhaisissa merkeissä. Join kahvit, luin lehden, treenasin lauantain keikkaa varten (naapureille kiitos kärsivällisyydestä). Joimme kämppiksen kanssa lisää kahvia, sain hifijuomat kämppiksen espressokeittimestä ja maidonvaahdottimesta johtuen. Askartelin hieman joulukortteja saamatta aikaan mitään kovin ihmeellistä, ja lähdin Tinttiin Minnaa tapaamaan.

Olen alkanut panna merkille mistä kaikesta kummallisista pikkumaisuuksista otankaan nokkiini. Voi hyvä tavaton. Tekee gutaa käydä niitä omassa päässään läpi ja tajuta miten lapsellista on vetää herne nenään, edes salaa, moisista asioista. Huomionkipeä minäni se siellä hihhuloi eikä älyä että itse itseäni huomioimalla voisin parhaiten.

Minnan kanssa tuli, kuten tavallista, jutusteltua tärkeistä asioista. Hauskaa että joku muukin on huomannut kuinka irrationaalisesti tulee monesti toimittua vaikka tarkoitus olisi kuinka looginen. Etenkin jos reagoi tunteella. Syömishäirän, huomionkipeyden ja masennuksen kanssa on kyllä tullut mietittyä näitä asioita. Ne tuntuvat itsestä selviltä kuin pläkki mutta välttämättä muut eivät hokaa tarkoitusta toiminnan takana lainkaan, vaan saattavat saada täysin väärän käsityksen. Yksinkertaisia esimerkkejä ovat vaikkapa että ujoja ihmisiä pidetään usein ylimielisinä, heikolla itsetunnolla varustettuja epäkohteliaina. Tulipa omituista teoretisointia. Kysykää jos jokin jäi epäselväksi. Selitän jos itsekään tajusin.

Pengoin Iso-Roban Uffin yläkerran. Sovitin housuja ja villapaitoja ja takkia eikä mikään ollut sopiva. Kuinka yllättävää. Todettakoon että second hand -liikkeissä asioidessa vaatteiden kokoihin kiinnittää paljon vähemmän huomiota, ei ala ahdistaa vaikka sovittaa housuja kokoa 40. Jonkinlainen suhteellisuudentaju on sentään säilynyt – jos kokonumerosta huolimatta vaate olisi sopiva 10-12-vuotiaalle, ei paniikki iske jos se ei sovikaan enää minulle. Eipä tule enää asioitua lastenosastoillakaan tällä kropalla… Kai se on ihan hyvä. Vaikka säästihän siinä, etenkin kun en koskaan ole ollut Burberry for kidsin ystävä.

Vikat treenit ennen la-illan konserttia. Tulkaapa Suomenlinnan kirkkoon 17:20 lähtevällä lautalla (seuraavalla ei enää ehdi). Liput 12/6.

Päivän ärsyttävä asia: Naisten alushousujen lahkeet on usein ”koristeltu” erinäisin pitsihärpäkkein. Jos härpäkkeissä on lisäksi jonkin sortin joustoefekti, käy härpäkkeelle usein ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) niin että siitä alkaa ensin roikkua mikroskooppisen ohuita kiharaisia lankoja. Jos näistä langoista erehtyy kiskomaan, saa kiskoa niin kauan kunnes härpäke on kokonaan purkautunut, ja langat sinänsä ovat harvinaisen sitkeitä katkaistaviksi ilman saksia. Ja kenellä nyt olisi sakset aina käden ulottuvilla? Kiskoi tai ei, pikkuhiljaa alkaa härpäkkeistä roikkua myös kuminauhaa (joustoefekti). Syystä tai toisesta hairahdun silloin tällöin ostamaan pöksyjä joissa on näitä über-inhoja härpäkkeitä lahkeensuissa, ja aina ne lähtevät purkaantumaan. Tänään minulla on ollut sellaiset alushousut jalassa. Hiisi että osaakin ärsyttää vaatteita vaihtaessa. Ja koska tänään näytin lihavalta kolmissa eri housuissa ja yhdessä hameessa (tämä siis ennen kuin lähdin Tinttiin) ja kävin Uffissakin, voitte uskoa että alkoi ottaa aivoon.

Voisin jatkaa vielä aiheesta nimeltä turhat rusetit naisten alusvaatteissako kauniita, mutta jääkööt toiseen kertaan.

Muistutus: Suomenlinnan kirkko. Lauantaina klo 18. Lämpimästi tervetuloa.

Read Full Post »

Jaahans. Itsepäisyys vei voiton ja sanouduin irti päiväosastolta.

Mitä eilen sitten tapahtui? Noh. Toivoin hokon mahdollisimman piaksi koska olin keskustellut polin lääkärini kanssa edeltävästi päiväosastojakson mahdollisesta lyhentämisestä tai jälkimmäisen viikon hoitopäivien harventamisesta, ja halusin selvittää näitä asioita asap. Suureksi äimistyksekseni lääkäri sanoi ettei hän sairauskertomuksestani mitään sellaista löytänyt, ja että hoitoon on sitouduttava joko viideksi päiväksi viikossa tai sitten ei ollenkaan. Hoitaja tuli onneksi vastaan ja sanoi että saan pitää yhden perjantain vapaata, kun selitin että lauantaina olen heti aamusta keikalla eri paikkakunnalla ja ohjelmistot ym. on katsomatta ja reissuun olisi lähdettävä perjantaina. Lääkärin esittämät perustelut joustamattomuudelle olivat aivan kummalliset, varsinkin siihen nähden että päiväosaston tarkoitus olisi antaa tukea normielämässä selviytymiselle. ”Jos antaa yhdelle jonkin erityisluvan niin sitten on vaikea perustella miksei joku toinenkin voi saada, ei tässä vain sinusta ole kyse, ymmärrätkö”. Miksi erityislupia ei voi antaa muillekin, jos heillä on niille hyvät perusteet? ”Täällä kun on, ymmärrätkö, potilasryhmällä suuri merkitys niin potilaat alkavat puhua keskenään jos jollekin annetaan erityisoikeuksia”. Anteeksi vaan mutta vitustako tämä lääkäri kuvittelee tietävänsä mistä potilaat oikeasti puhuvat? Ei ainakaan siitä jos joku saa hyvästä syystä olla pois päivän tai pari, tai jos hoitopäiviä harvennetaan sovitusti. Ja olisihan hän voinut tarkistaa polin lääkäriltäni, pitikö sanomani paikkansa, ennen kuin lähtee tuomitsemaan minua valehtelijaksi. Mainittakoon, että olin jo aamun keskusteluryhmässä kertonut stressistäni näin ennen joulua ja kuvaillut stressioireitani varsin yksityiskohtaisesti (jatkuva tunne siitä että jokin painaa, tunne kuin joku ajaisi takaa, paniikkiherkkyyttä aiempaa enemmän). Kun sitten hokossa mainitsin että stressiä aiheuttavat soittokeikkani, oli lääkäri sitä mieltä että ne ovat vain minun henkilökohtaisia valintojani. Jaa mistä kohtaa, kysynpä vaan, kun niistä on kiinni tammikuun toimeentuloni? Helppoa kai puhua valinnoista lääkärin palkalla (pahus kun en tajunnut sanoa tuota viimeistä ääneen hokossa)…

Toinen asia hokossa oli viikon tavoitteeni. Olin puhunut asiasta jo aamun keskusteluryhmässä ja sanoinkin että ei mulla sitten muita tavoitteita kai ole. ”Niin mutta nyt ollaan hoitokokouksessa, ymmärrätkö, ne täytyy käydä läpi uudestaan”. Sanoin että kotiin on vielä vaikea ostaa normaalirasvaisia tuotteita, niin että voisin ottaa tavoitteeksi ostaa esim. 17 % juuston nykyisin 5 % asemesta. ”Ei täällä mitään 17 % tuotteita hyväksytä, ei lainkaan”. Viidestä prosentista suoraan 30 % -juustoon on kuitenkin pitkä matka, sanoin. ”Täällä syödään normaalirasvaisia tuotteita, tämä on, ymmärrätkö, syömishäiriöyksikkö”. Muistutin ettei kyse ollut nyt siitä, mitä söisin päiväosastolla vaan siitä mitä söisin kotona. Sanoin lisäksi että ravitsemusterapeuttien suositushan on sydän- ja verisuonitautien esiintymistiheyden vuoksi käyttää 17 % juustoja. ”Joo mutta ei onnistu, kyllä sen, ymmärrätkö, täytyy olla normaalirasvaista”. Kenen edun mukaista on jos ostan jääkaappiin happanemaan tuotteita joita en uskalla syödä?! Ei hyvä tavaton. Hoitaja tuli tässäkin apuun ja sanoi kirjaavansa hoitosopimukseen että ostaisin vähintään 17 % juustoa kotiin.

Noin joustamatonta lääkäriä en ole tavannut kenties koskaan. Tuolla asenteella hän tulee valitettavan varmasti saamaan pahaa mieltä aikaan monessa potilaassa. Psykiatrisessa hoidossa keskusteleva hoito-ote olisi niin kovin tärkeä, ja tämä natsi paitsi tuntuu kohtelevan potilaita kuin pikkulapsia, vaikuttaa myös sellaiselta että moni potilas vain ahdistuu siitä järkähtämättömästä seinästä jonka hän lyö suoraan potilaan nenän eteen. Ei, en todellakaan ymmärrä. Nimittäin sitä, mihin hän tuollaisella asenteella pyrkii ja mitä kuvittelee saavansa aikaan. Tuskin mitään hyvää, tai sitten on jokin pahasti vinksallaan.

However, minua ei tulla päiväosastolla näkemään tällä erää, mikäli vointini säilyy. Soitin hoitajalle ja selitin asiaa. Puhuin myös polin lääkärini ja ravitsemusterapeuttini kanssa. Olen tilanteesta hieman häkeltynyt ja epävarmakin, mutta eilinen oli niin kamala että stressitasoni olisi kohonnut potentiaalisesti jos olisin joutunut lääkärin kanssa vielä jostakin keskustelemaan. Kertoohan siitä jotain sekin että hokon jälkeinen eilinen päiväosastolla kului itkiessä. Toista sellaista päivää en todellakaan nyt tarvitse, niinpä yritän nyt selvitä kotona niin hyvin kuin kykenen.

Read Full Post »

Kämppis imuroi. Olen kateellinen tarmokkuudestaan. Onneksi siitä on hieman tarttunut minuunkin, sillä olen jo useampana päivänä perätysten työstänyt Projektia. Vihdoinkin. Toivottavasti päiväosastojakso, jolle olen päättänyt mennä ainakin aluksi, ei tapa intoani siihen.

Jännä juttu miten sitä tekee asioita useimmiten muita varten. Sanna sai tätä ajattelemaan viimeksi kun juttelimme. En tiedä onko se sama asia kuin että ei arvosta itseään tarpeeksi jotta tekisi asioita vain itsensä vuoksi. Esim. että pitää hiukset-likaisina-päiviä jos ei tarvitse näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Tai että siivoaa vasta kun tulee vieraita. Tai että lintsaa luennoilta tmv. paikoista. Oman itsen arvostus on kyllä aliarvostettua. Kämppis tosin sanoi tänään kun ihailin häntä tehokkuudestaan, että (yli)siisti asuinympäristö on vain merkki muun elämän puutteesta. Lisää kämppiksen kuolemattomia: ”Lisääntyyköhän mun kengät keskenään?!” Hahaa… Kerrankin ihminen jolla on enemmän kenkiä ja takkeja kuin minulla.

Nostin jo imurin omaan huoneeseeni. Äippä saattaa tulla vierailulle viikonlopun aikana, niin että paree olla edes vähän siistimpää kuin nyt. Enhän mä nyt itseäni varten toki…

Read Full Post »

Hupaisaa ajanvietettä: Internet Archive Wayback Machine

Tsekatkaa esim. Ylen sivut. Reilussa 10 vuodessa on graafinen suunnittelu hitusen kehittynyt.

Read Full Post »

Lainattua Facebookin My Personality -testistä:

”Research has linked the five personality traits above to the ten personality disorders in the diagnostic manual used by doctors and psychologists. Based on your personality profile, the closest personality disorder is shown below. Please note: It is extremely unlikely that a personality disorder is actually present, this is just for fun!”

Ei ole ensimmäinen kerta kun tulee mieleen ettei aina (lue: useinkaan) tulla ajatelleeksi ihmisiä joilla on epäilty/diagnosoitu jokin mielenterveystouhu, vaan muka huumorilla tokaistaan jotain mielenterveysongelmiin viittaavaa. Väliin tekisi mieli pamauttaa kyseisissä tilanteissa kaikki kortit pöytään. Sitä ei tietenkään pidetä soveliaana. Soveliaampaa on vitsailla asioista jotka koskettavat aina jotakuta toista. Not in my backyard, cupcakes… Mitähän sitä tapahtuisi jos kaikki astuisivat psyykkisine ongelmineen piilopaikoistaan? Herkullinen ajatus! Ei tarvisi enää piilotella eikä hävetä häiriään. Jos joku ei haluaisi kertoa ongelmistaan, voisi aina todeta kuten yllä: ”This is just for fun!”

Read Full Post »

Older Posts »