Kunpa joskus olisi toisin

Vaikka vähensin kortisonia olen yhä levoton. En osaa tehdä mitään, asiat eivät tunnu, en osaa vain olla. Osaan vain itkeä… onkohan tämä nyt sitä kun syömishäiriö alka väistyä, muttei sen tilalle ole mitään? Onneksi osaan olla hätäilemättä ja murehtimatta edes T:n kanssa.

MIksiköhän yksinolo tuntuu niin vaikealta nyt? olen viime päivinä monesti huomannut pohtivani miten ihmiset oikein aikansa viettävät. Sentenced sanoi pelaavansa, lukevansa ja kirjoittavansa, ja katsovansa dvd:itä. T pelaa, ulkoilee ja silloin tällöin maalaa ja lukee. Miksi nämä eivät riitä minulle? onko niin ettei mikään tekemiseni ole minkään arvoista jos teen sen yksin? Niin kai ajattelen. SIksi oin niin vaikeaa löytää tekemistä, kun kaikki tuntuu arvottomalta. Miten olen aiemmin saanut aikani kulumaan?

Katselin kalenteriani: Minulla oli melkein joka päivälle jotain. MIhin se kaikki on kadonnut? Enkö pidä enää ystäviini yhteyttä? En suostu uskomaan että asia olisi niin, vaikka kenties olen ollut josklus aktiivisempikin… Kunpa Päke pääsisi pian sairaalasta. EHkä tosin joudun itse sinne nopeammin kuin luulenkaan. On huolestuttavaa että haluan vain maata peiton alla. Huonoksei onneksi siskoni joutui kuopuksensa kanssa sairaalaan ja esikoinen on äidin työpäivien ajan minun kontollani. Mielenterveyspotilas lapsenvahtina. En oikeasti ole nyt siinä kunnossa että jaksaisin. Aina välillä olen hävinnyt hetkeksi johonkin piiloon itkemään. Tyttöparka, esikoinen nimittäin.

Kuivuneet kyyneleet kiristävät ja kuivattavat kasvoja. Jumppaan naamaa rusinaksi ja takaisin. Yritän taas hetken olla yhteiskuntakelpoinen.

Read Full Post »

Kukas muukaan se häntänsä nostaisi…

Lähden juhannuksen viettoon vasta huomenna, mutta jos en näiltä kovilta kiireiltäni ehdi päivittämään enää sitä ennen niin toivotan iloista keskikesän juhlaa Pohjolan kansalle! Olkaa kilttejä ja pysykää pinnalla.

Pauliina takaa, Pauliina edestä,
Pauliina nousee vedestä.
Pauliina puhuu, Pauliina hymyilee,

Pauliina ottaa kädestä.
Mistä hän tulee? Minne hän katoaa?

Riittää kun tiedät että…
… Pauliina on rantatyttö,
Pauliina on ihana tyttö,
Pauliina tulee kun paistaa aurinko
ja rannalla on väkeä.

Hän kulkee aina punaisessa uimapuvussaan
ja pumppaa ilmaa kauhtuneeseen uimapatjaansa.

Pauliina!
Pauliina nojaa toisella jallallaan
kiiltävään jukeboxiin.
Taikoo nyt rahan, tyhjästä kolikon,
laittaa sen stygen soimaan.

Pauliina on rantatyttö…
Hän kulkee aina punaisessa uimapuvussaan
ja pumppaa ilmaa kauhtuneeseen uimapatjaansa.

Hän on viaton ja aivan liian kaunis katsella.
Hän on omena jota et uskaltanut koskaan varastaa
paratiisin puusta.

(Kauko Röyhkä: Pauliina, rantatyttö)

Read Full Post »

Kaikki pallot ilmassa

”No nyt se on lopullisesti seonnut”, ajattelee Maisa varmasti, kun heräsin viideltä ja nousin ylös. Olin hereillä jo puoli neljän kieppeillä, torkahdin hetkeksi, nyt en jaksanut enää makoilla. Takanani on varsinainen viikko tai puolikas ainakin.

Olin viikonlopun vanhempieni luona koira- ja talovahdissa näiden reissatessa Venäjälle. Yhden yön turvanani oli myös Vilma 7 v. mikä oli varsin mukavaa. Lähdin sunnuntaina päivällä suoraan T:n luo. Päivällä väsytti epätavallisen paljon ja kun saavuin T:lle, vatsaa väänsi epämukavasti, eikä olo päivän kuluessa ainakaan helpottanut. Kuuden maissa, kun katsoimme Totoroa, oksensin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen ei loppua tullutkaan ennen maanantai-iltaa. Lähdin jo yön jälkeen, oksennettuani tiheämmin kuin kerran tunnissa (oi, näitä herkullisia yksityiskohtia) Malmin päivystykseen soitettuani gastropolille. Siellä kuluikin aamupäivä. Olivat sitä mieltä että Crohn se siellä telmii, Meikkuun vaan. Ei sentään onneksi päivystyksenä. Hupaisin oli päivystävän sisätautilääkärin kysymys: ”No minkälainen sun mieliala nyt on?” Voi jumaliste, oksentaisi itse ensin puolivuorokautta ja vastaisi moisiin uteluihin. Pinnani olisi katkennut, jos en olisi ollut niin väsynyt, jo aiemmin kun hän vihjasi että entä jos tämä onkin syömishäiriöoireilua. Vittu joo! En kai siinä tapauksessa olisi päivystyksessä… No, kaikkea ei voi toki tietää mutta… silti.

Maanantaipäivän aikana helpotti vihdoin, viimeisen kerran ykäilin kuuden maissa illalla ja sitten en muuta tehnytkään kuin nukuin koko yön ja seuraavan päivän. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon vielä taksikuski joka hätäili kovasti autonsa puolesta kun matkalla päivystyksestä T:lle vielä ykäilin autossaan. Lääkärini soitti vielä Malmilta tiistaina ja kertasi mitä sovimme. Hän kirjoitti kuulemma Meikun lähetteeseen että herkästi otettava osastolle. Ji-haa. No, eipä ne siellä ketään kuitenkaan usko, aivan sama mitä lähetteessä lukee. Koska tulehdusarvoni ovat kunnossa, en usko että Meikkua järin kiinnostaa koko olemassaoloni.

Olisi pitänyt tapella vastaan Sinikalla painon mittaamisen suhteen, koska se oli edellä kerrotun johdosta luonnollisesti laskenut pari kiloa, mikä johti sisäiseen kriisiin. Sinikalla oli muutenkin mielenkiintoinen kerta, mutta siitä joskus myöhemmin kenties…

Read Full Post »

Down Dolce Vita!

Eilen Sinikalla. Paino samoissa lukemissa. Verenpaineet alhaalla. Hohhoijaa. Mikähän osa mussa olis kohdallaan?! Toisaalta, tätähän mä olen halunnutkin, KAI.

Tänään gastrolla. Trombosyytit koholla mikä viittaa tulehdukseen, muuten labrat ok (”vielä”, lääkäri lisäsi). Kortsikkaa pitkitetään, mikä suututtaa koska se saa oloni levottomaksi ja vie keskittymiskyvyn rippeet. Kieltäydyin nostamasta sitä vaikka olisi kai pitänyt. Pää ei kestä. Salazopyrin aloitetaan uudelleen sen sijaan, kai siksi että näyttäisi siltä että nyt jotain yritetään. Lisää pillereitä, oh, yeah, OH, YEAH! Lääkelistani alkaa taas näyttää huimalta. Karkkipäivä joka päivä.

Read Full Post »

Kai tämä on se huono päivä

Ärs. Mur. Ärh.

Tänään ei kannata esittää positiivista seurassani. Suututtaa nääs kaikki. Lainaan Jereä.

Vatsa sano sopimuksen irti eilen kello kymmenen. Mulla on ollut kuvottava fiilis siitä lähtien. Mihinkään en viitsisi lähteä, en oo käyny kaupassakaan. Mitä mä sielläkään tekisin, kun ei mulla oo saldoakaan.

Kai tämä on se huono päivä, josta vaari kertoi.

Yks mimmikin alkoi mulle ilkeillä, se laittaa häijyjä viestejä. En edes tajuu mistä se hermostui. Se veti herneen nenäänsä. Enkä mä jaksaisi selvittää, mitä sen päässä liikkuu. Kun mulla on kuitenkin kuumetta jos ryhtyisin mittaamaan.

Kai tämä on se huono päivä, josta vaari kertoi.

Saiskohan jostakin kaupasta vähän säälipisteitä, jos osaisi myyjätytölle oikein kauniisti hymyillä. Mutta mulla ei ole siihen vaadittavaa korttia. Ne kuitenkin kysyisivät siellä, onko säälikorttia.

Toinen pätkä joka kuvaa hyvin mitä päässäni nyt juuri liikkuu on alla:

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Tämä Ismolta.

Read Full Post »