Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for tammikuu 2008

Pauliinan maallinen vaellus jatkuu täällä.

Read Full Post »

Olen miettinyt tänään että blogini muuttaisi takaisin Livejournaliin. Siihen on oikeastaan kaksi syytä. Voisin halutessani kirjoittaa lukittuja postauksia vain tietyille lukijoille sekä voisin muokata rajattomammin ulkoasua. Hm. Katsotaan saanko aikaiseksi. Pystyyköhän postauksia siirtämään suoraan…? Ärsyttää tämä veivaaminen edestakaisin mutta luulen että se olisi parempi kuitenkin niin. Ihan vaan tiedoks niinku. Blogilistalta minua seuraavia asia ei toki koske.

Jaa juu. Kuis pärii. Ihan jees. Kai. Koulu alkoi, kävin Riikalla. Opiskelijatuutoreista on pakko sanoa että olisi kiva kuulla vähemmän huonoja vitsejä ja enemmän asiaa. Ja jos ne omat asiat voisi hoitaa joskus muulloin kun 20 opiskelijaa seisoo ympärillä niin olis kans tosi hieno homma. Luokkatovereista en uskaltaudu sanomaan mitään, ensivaikutelma on useimmiten se väärä. En odota mitään sieluja yhteensulattavaa ystävyyttä, joskaan en sotakirveitäkään.

Riikalla. Paino samassa. Kävi ilmi että syön suklaata koska mulla on nälkä. ”Sehän on ihan sun valintasi haluatko tehdä niin vai syödä oikeeta ruokaa”, Riikka sanoi. Jooh. Ja tänään kotiintulon jälkeen menikin vaan liki 150 g suklaatia. Heh. Samapa tuo, kun paino ei laske. Kai. Sovittiin että teen parhaani kouluruokailujen suhteen. Se tarkoittaa että pyrin käymään siellä. Kävin tänäänkin, vaikka ahdisti. Söin pahaa kasvisriisimössöä vaikka siinä oli liikaa mustapippuria ja suu kirveli. Tästedes tyytynen keittovaihtoehtoon.

Huomenna taas kouluun. Karua. Tästedes olen sitoutunut johonkin aina ensi kesään asti. Joka hiivatin päivä. Parempi olla ajattelematta, iskee vielä paniikki.

Read Full Post »

Flunssa ja kuumeilu juuri nyt ovat varmaankin rangaistukseni maailmankaikkeudelta, ihan vaan siitä syystä kun olen niin monta kertaa peruutellut juttuja joihin en syystä tai toisesta ole halunnut mennä vetoamalla flunssaan tai kuumeiluun. Great. Huomenna vielä Riikan aika iltapäivällä, ja ainut ruokapäiväkirjapäivä ei näytä hääppöiseltä. No, vaa’an lukema viimeistään kertoo totuuden Riikallekin – eli että pärjään ihan hyvin.

Neljä jaksoa Gilmoreja takana. T:kin alkaa lämmetä niihin. Voisin jatkaa vielä parilla, käydä suihkussa (hah, ihme kun naapurit eivät ole valittaneet löyhkästä. Tuuletin aamulla peittoja pakkasessa) ja mennä nukkumaan. T lupasi onneksi hoidella Maisan illalla ja aamulla niin selviydyn paremmin. Rassaa jo valmiiksi kuunnella orientaatiopäivien infoasioita. Etenkin opintotuki-info sapettaa, kun en sellaista edes saa. Hmh.

Vähän kyllä pelottaa huominen ruokailu julkisessa ateriointilassa. Tai ei pelota, mietityttää vaan.

Read Full Post »

Totta kai kun kuolu (heh, tulipa osuva typo) alkaa ylihuomenna, sairastuin juuri flunssaan. Istun koneella tukka likaisena, huppu päässä ja huivi kaulassa kuin en olisi konsaan peiliä nähnytkään.

Päivän lehdessä oli pari mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin provosoiduin Pornoakatemia-kirjasta vaikka en ole sitä lukenutkaan. Kaikenlaista voi toki väittää kukkahattutätikauhisteluksi ja tarpeeksi teoretisoimalla saa mustastakin valkoisen, mutta sitä en tajua millään etteivätkö pro ana -sivustot kannustaisi anorektikoita laihduttamaan. Jos tupakointia lopettava käy netissä kurkkimassa tupakkien kuvia tai alkoholisti kuluttaa aikaansa Alkon tms. lafkan sivuilla niin kyllähän se todennäköistää ratkeamista roimasti. Yksinkertaistan ehkä mutta suotakoon se minulle anteeksi, samastunhan tässä juuri vauvalehtien nettipalstaäiteihin kun kannatan pro ana -sivustojen sulkemista.

Toiseksi bongasin erään nettitutun kirjoituksen yleisönosastolta, jossa on keskusteltu yliopiston naisistumisesta ja sen mahdollisesta ongelmallisuudesta. Miksi yliopistot sitten naisistuvat? Kirjoituksessaan nettituttava nosti esille sen, että koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Itse mietin, miksi näin on. Voisiko syytä olla siinä, että alakoulusta lähtien ”pojat on poikia”-asennetta pidetään yhä yllä, kun taas tyttöjä kasvatetaan kilteiksi pänttääjiksi? Eikö silloin ole selvää että tytöt pärjäävät paremmin myös pänttäämistä ja ulkolukua korostavissa pääsykokeissa? Kärjistän taas, juu, myönnetään, mutta tällainen asia vaan päähäni pälkähti. Uskon että näillä asioilla on ainakin jonkinlainen yhteys, mutta sen tieteellinen osoittaminen taas on aivan eri asia. Onneksi se ei ole minun tehtäväni.

Read Full Post »

Otsikko YLE:n nettisivuilla:

Varusmiehille uudet aseet villakoiria vastaan

Mahtavat olla vihaisia puudeleita.

Read Full Post »

Kyllä huomaa ettei aurinko paistanut joulukuussa kuin 20 tuntia (Hesarin mukaan). Nyt kun arskaa on taas näkynyt, on silmät sikkuralla häikäistyksestä. No, siihen tosin vaikuttaa tietysti köppänen olo, olen nimittäin saamassa flunssan. T on juuri saanut itsensä parin viikon räkimisestä ja kuumeilusta kuntoon, ja nyt on sitten näköjään niin sanoakseni mun vuki. Eilen tuntui keuhkoputkessa tai mikä torvi nyt onkaan, pariin otteeseen, ja tänään on kurkku kipeä ja töhkänen, ja palelee. Totta kai, heti kun ulkona alkoi näyttää siltä että siellä viettäisi mielellään aikaansa.

Ensi viikolla on ajat sekä Riikalle että Ritvalle Lapparissa. Aloitin eilen ruokapäiväkirjaa Riikan aikaa ajatellen, mutta tämänpäiväisiä syömisiä en kyllä kehtaa kirjoittaa ylös. Pelkkää napsimista, voileipäkeksejä, suklaata ja muita herkkuja. Kunnon ruoka? Mitä se on? Jotain syötävää?! Hävettävää, etenkin kun nyt yritän kovasti todistella että olen hyvässä kunnossa.

Jotain iloista: Olen työskennellyt Projektin parissa sen minkä Scrabblen pelaamiselta olen ehtinyt. On hyvä fiilis siitä että on saanut jotain muka hyödyllistä aikaiseksi. Se on kiva!

Mikä myös iloista, istuimme eilen iltaa kämppiksen ja T:n kanssa kera punaviinin ja suolattujen cashew-pähkinöiden. Kolme viisasta. Keskustelussa ruodimme maailmanpolitiikkaa, toden, todellisen ja todellisuuden sekä absoluuttisen olemusta ja sen sellaista. Ja maailma parani. Tai ainakin tuli maistettua kohtuullista punkkua.

Read Full Post »

Tänään mietin että mehän elettäisiin kämppiksen kanssa varsin normaalia opiskelijaelämää jos mä vaan selviytyisin koulussa. En voi sanoa olevani sinut nykyisen vartaloni kanssa, mutta kunhan puheenaiheet pysyvät turvallisilla alueilla enkä saa typeriä kommentteja (kuten jouluna) enkä joudu ahtautumaan liian pieniin vaatteisiin, jotka edellisessä elämässä olisivat olleet sopivia (kuten eräässä konsertissa taannoin) ja kykenen hieman valikoimaan mitä syön, luulen että voiton puolella tässä ollaan ainakin syömishäirän osalta. Eri juttu sitten masennus ja muut jutskat, viime kesä näytti että asiat eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia kuin kuvittelisi. Sitä ei ehkä blogista saanut selville kuinka paha oloni oli, mutta… No, hyvin paha. Kamala, kamalampi kuin koskaan aiemmin.

Nyt vaan sitten rukoilen kaikilta mahdollisilta tahoilta apua ja tukea koulun alkuun. Hoh. Ehdin kirjoittaa tästä vielä monet kerrat… Mutta kun pelottaa miten ihmeessä saan itseni joka päivä johonkin tiettyyn aikaan edes jokseenkin säällisen näköisenä jonnekin, ja vielä keskittymään oikeisiin asioihin eikä esimerkiksi siihen, miten kestän olla samassa luokkahuoneessa muiden ryhmäläisteni kanssa. Tiedän että olen tätä nykyä jo hieman kehittyneempi hillitsemään ja hallitsemaan ahdistusta, mutta tarpeeksi kuormittuneena raja tulee vastaan entiseen tapaan nopeasti. Ja lannistun kyllä aivan kybällä jos en pärjääkään vielä koulussa. Milloin sitten jos en nyt?! Olen jo povannut itselleni tulevaisuutta minimaalisella eläkkeellä sillan alla asuen tai vähintäänkin jossakin 70-luvulla rakennetussa lähiössä nälkää nähden, velkavankeudessa ja sossun tukiin nojaten.

Olen kyllä pohtinut kurjuutta elämässä ylipäätään. Sitä, ettei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, ja se voi kohdallani hyvinkin tuoda jotain yllä kuvailemaani, eikä siihen vaadita edes kovin monen epäonnettomuuden summaa. Onpas vaikeaa luottaa siihen että tulevaisuus toisi jotain hyvääkin, jotain mistä olen haaveillut. Kun nyt vain järki ja tunteet ja kapasiteetti ja motivaatio riittäisivät seuraavien kolmen ja puolen vuoden ajan niin olisi edes ammatti.

Piti ensin liittää tähän jokin optimistisempi kuva mutta tämä nyt vaan niin hyvin kuvaa näitä pelonsekaisia tunnelmiani ennen kohtalon hetkeä…

Read Full Post »

Older Posts »